Jonkun aikaa Suomessakin on kohistu Flipped Classroom -termillä nimitetystä opetusmenetelmästä. Asia on hieman herättänyt ihmetystä, ja monet opettajat ovat sitä jo kokeilleetkin tai ottaneet käyttöön. Kokemuksista on kirjoitettu moniin blogeihin. Linkkejä on tuolla lopussa.

Kyseessä ei ole uusi menetelmä, mutta nykyinen tieto- ja viestintätekniikan käytön kasvu ja murros suomalaisissakin kouluissa ja oppilaitoksissa on nostanut menetelmän parrasvaloihin. Muunmuassa matematiikan opetuksen parissa työskentelvät muutamat opettajat käyttävät menetelmää. Menetelmää voi soveltaa muissakin oppiaineissa tai kursseilla.

Perinteisesti on opittu tapaan, jossa lähitapaamisessa tai tunnilla opettaja kertoo tai luennoi tai esittää oppijaryhmälle uuden suunnitelman mukaisen opittavan teorian tai asian. Tämän jälkeen oppijat saavat opettajalta kotitehtäviä, joilla harjoitellaan uuden asian tai teorian soveltamista. Järjestys on siis se, että ensin lähitapaamisessa opettaja esittää uuden asian ja sitten ryhmä hajaantuu tekemään tehtäviä.

Käänteisessä tavassa onkin toisinpäin eli ennen lähitapaamista teoria tai uusi opiskellaankin mahdollisimman hyvin jo kotona ja tunnille tullaan tekemään kotitehtäviä. Opettaja on saattanut tehdä opetusvideoita tai muuta materiaalia, joista asiaa on omaksuttu ikäänkuin kotitehtävänä. Ja tunnille tullaankin asiaa kertaamaan tehtävien tekemisen merkeissä.Hyvä esimerkki tästä ovat matematiikkaan tehdyt mainiot suomalaiset opetusvideot.

Mitä hyötyä käänteisestä opetusmenetelmästä on?

Tunnilla oleva aika käytetään nyt yhdessä (tai joskus yksilölliseen) tekemiseen, ja opettaja kiertää auttamassa ja/tai oikomassa väärinymmärryksiä. Tunnin aika käytetään aktiivisesti harjoittelemiseen. Tällöin yhdessä olemisesta on eniten hyötyä oppimisen näkökulmasta – voi kysyä myös kaverilta. Jos tunnin aikaa käytetään luennointiin ja oppijat passiivisesti kuuntelevat, voi se olla vähemmän hyödyllistä.

Tunnilla opettaja kiertää auttamassa yksilöllisesti. Oppijat ovat eri tasoilla ja etenevät eri tahtiin. Tämä menetelmä sallii yksilöllisen etenemisen ja jopa paremman eriyttämisen. Toiset oppijat voivat suorittaa kurssin ja oppia asioita nopeammin kuin toiset. Opettaja pääsee keskittymään paremmin vaikeimpiin asioihin ja enemmän ohjausta vaatiiviin oppijoihin.

Menetelmä korostaa oppijan aktiivista roolia oppimisensa mahdollistajana. Yleensä aktiivisuus tarkoittaa enemmän työtä, jota oppija tekee. Oppija ponnisteleekin nyt teoria tai uuden asian omaksumisessa ja tulee sitten tunnille yhteen muiden kanssa KYSELEMÄÄN aiheesta lisää.

Teorian esitys tai luennointi on siis siirretty itsetehtäväksi kotityöksi ja kotitehtävät tullaankin tekemään tunnille – siis KÄÄNTEINEN opetusmenetelmä. Classroom sana kuvaa luokkahuonetta, mutta menetelmä sopii muuallekin. Asian selittäminen on vain helpointa näin. Itse nimitän tapaa käänteiseksi opetusmenetelmäksi, jos sitä nyt pitää erityisesti joksikin nimittää.

Lisää aiheesta:

http://www.knewton.com/flipped-classroom/

Suomalaisia opetusvideoita mm. matematiikkaan ja kemiaan:

http://opetus.tv/

http://edumol.fi/

Yksilöllisen oppimisen opetusmalli
http://maot.fi/oppimisymparisto/yksilollisen-oppimisen-opetusmalli/

 

Tags:,,

Olen saanut olla mukana kouluttajana ja sisällöntuottajana Open Päivitys hankkeessa tämän kevään aikana. Antoisaa aikaa, jossa on itse saanut oppia todella paljon. Sanotaanhan, että jos haluat jotain oppia kunnolla, ala opettamaan sitä. Samalla koko kevät on ollut todella kiireistä aikaa työrintamalla ja harrastukset jääneet vähemmälle.

Meillä oli mainio kurssi ja koko hankkeen ensimmäinen yleissivistävän puolen koulutus Hämeenkyrössä, jossa mainio opettajien ryhmä jatkaa edelleen aloitettuja uusien työtapojen käyttöä. Koulutusohjelma ja -sisällöt jaetaan CC-lisenssillä, joten matskut löytää verkosta. Lisäksi osallistuvat opettajat tekivät verkkopaikkoja ja julkaisivat ne koulutussivuilla. Katsele ja käytä hyödyksesi niitäkin.

Ryhmän, n. 20 opettajaa, kanssa lähdettiin liikkeelle reippaasti erilisista TVT-aihealueista, mutta merkittävä koulutuksellinen seikka oli itsetekeminen. Meillä ei ollut kovin pitkiä (vain ehkä n. 20min) luentotyyppisiä esityksiä ja sen jälkeen keskusteltiin tai tehtiin harjoitteita. Kun jostain uudesta tavasta (wiki, blog, yhteiset muistiinpanot) puhutiinn, pyrittiin samalla kertaa hyödyntämään välineitä ko. aiheen työstämiseen. Näin välinettä tuli harjoiteltua samallla aiheen kanssa. Tässä ryhmässä wiki otti tuulta alleen eli miltei kaikki opettajat alkoivat harjoitella enemmän wikin käyttöä omien aineidensa verkkovälineeenä. Kielten puolella blogi oli luonteva kirjarefereraattien ja vastaavien tuostosten keräys- ja analysointipaikkana. Yläkoulun puolella wiki toimi hyvin läksyjen kirjaamisessa kun taas lukio-puolella blogi tuntui luontevalta. Välinettä pitää miettiä myös oppilaiden näkökulmasta, koska eri-ikäiset oppilaat eivät ole riittävän kypsiä vaikka blogituotosten kirjoittamiseen.

Koulutukseen tulevat opettajat ovat kiinnostuneita aiheista, vaikkakin jotkut vain tulevat ottamaan selvää siitä ovatko uudet TVT-välineet sopivia hänen työhönsä. Toiset opettajat hakevat uusia nopeita menetelmiä parantaa työtään. Tavoitteemme oli kuitenkin istuttaa uudenlaista ajattelua, jossa väline ei vain tehosta entisenkaltaista työtä vaan toimi osittain uudenlaisen työkulttuurin apuvälineenä. Uuden kulttuurin, jossa esim. oppilas on paljon aktiivisempi ja opettaja enemmän ohjaavampi kuin ennen, omaksuminen ei tapahdu hetkessä. Tällöin OpenPäivitys -hanke ei ole pieni juttu vaan aloittaa uudistumisprosessin, joka vie lyhyimmilläänkin useita vuosia. Ja organisaatiotasolla vieläkin pitempään.

Koulutuksen aikana oli mahtavaa nähdä ja huomata innostuksen kasvamista ja ymmärryksen lisääntymistä mihin kaikkeen uudenlaiseen toimintaan TVT-välineet antavat mahdollisuuden. Toisaalta mahdollisuuksia ja tapoja tehdä oppimista ja opetusta on hyvin paljon. Organisaatiotasolla eli esim. koulun tasolla, on tehtävä valintoja millaisia välineitä otetaan käyttöön ja miten järjestetään tuki. Iso puute on se, että kouluissa ei vieläkään ole riittävästi kunnossa olevia tietokoneita ja verkkoyhteyksiä. Nykyiset kannettavatkin koneet ovat herkkiä vikaantumaan tai niiden toimivuus jostain syystä takkuaa.

Taaksepäin katsoen ja siitä viisastuneena kehitys etenee askelittain. Omaltakin kohdalta uudenlaisen ottaminen mukaan omaan opetukseeni meni askel kerrallaan. Täytyy vain muistaa ottaa askelia säännöllisesti.


Pääsin puhumaan aiheesta oppilaitosjohdon luoti-koulutuksessa. Tilaisuus oli webinaari verkon kautta, jossa puhuivat myös Henrik Paajanen ja Harto Pönkä. Kuuntelijoina oli henkilöitä, joista en tiedä. Enemmän kutsuttuna puhujana ja vielä webinaaarin kautta ei pääse edes näkemään kuuntelijoita. On vain luotettava, että siellä ovat ja edes hieman puheeseen keskittyvät. Chat-keskustelusta ja sen määrästä voi tehdä päätelmiä aktiivisuudesta vastaanottajapuolella.

Onko webinaari hyvää viestintää? Tavoitteena oli herättää ajatuksia ja siten kuulijoita miettimään omia ja organisaationsa tapoja omassa viestinnässään. Vaikuttavuus eli kuinka kuulijat pystyvät kehittämään toimintaansa onkin sitten kuulijoista itsestään kiinni. Hyvyyden (näkyy esim. palautteen kautta) määrittelee se kuinka asiasisältö kohtaa kuulijoiden tarpeet. Jos tiedostettuja tai tiedostamattomia tarpeita tulee tyydytettyä on sisältö ollut hyvä.

Viestinnän ja vuorovaikutuksen työpaikalla tulee olla työtä tukevaa. Valtaosa työstä tehdään erikokoisissa ryhmissä, joissa viestintä tärkein asia onnistumisen näkökulmasta. On hyvä, että viestintä on avointa, helppoa ja nykyisten hyvien välineiden avulla reaaliaikaista. Reaaliaikaisuus nostaa vuorovaikutustaidot keskiöön. Kun viestin laittaa, on viesti heti muiden luettavissa. Dialogisuuden korostamat taidot ovat olennaisia, vaikka keskustelu olisi ytimekästä rupattelua. TVT-aikakaudella kuvan puuttuessa (viestijän olemusta ei pysty välitämään)  viestintä on edelleen non-verbaalia eli ilmeet ja eleet puuttuvat.

Näistä ja hieman muistakin lyhyitä kohtia kalvoissani.

Tags:,,

Tutustuin uudistuneeseen moodle 2 tiedostonhallintaan ja ajattelin kirjoitella muutamia havaintoja. Voisi sanoa, että tiedostojärjestelmä on uudistunut täysin ja siinä on otettu askel kohti parempaa integroitavuutta. Työkaluluksi on tullut ns. file picker (tiedostonvalitsin) työkalu, jolla tiedostoja sijoitetaan moodlen eri alueille resursseiksi. Poimijan avulla ladatulle tiedostolle voi antaa eri nimen kuin mikä on tiedoston nimi ja siihen voi liittää cc-lisenssi. Samoin tiedosto liitetään aina johonkin yhteyteen esim. kurssiin tai kurssilla jaettuun kansioon, jolloin tiedosto näkyy vain silloin, jos henkilöllä on tiedoston käytön mahdollistava rooli. CC-lisenssin näkyminen tiedoston yhteydessä ei vielä tällä kertaa auennut, mutta ehkä pian, selvitellään.

Tiedosto voi olla näkyvissä yksittäisenä resurssina tai sitten kansiorakenteen sisällä. Kansiorakenteen voi rakentaa itse ja sijoitella tiedostot siihen eri lähdepaikoista. Eli kansio moodlessa ei välttämättä tarkoita samanlaista kansiorakennetta kuin tietokoneessasi. Tiedostot kansioineen – tai vaikka ilman kansiorakennetta – voi tuoda zip-pakettina ja purkaa ne kerralla. Työkalun avulla voi poistaa, nimetä tai siirrellä yksittäisiä tiedostoja tai kansioita. No, tämän oppii parhaitem kun itse pääsee kokeilemaan. Mutta tiedostoa ei voi poistaa, jos se on jossain käytössä. Jos jokin tiedosto ei ole missään käytössä, järjestelmä poistaa sen automaattisesti.

Oletusnäkymä tiedostonvalitsimesta (file picker)

Palvelimen tiedostot tarkoittaa kaikkia moodle järjestelmän kautta näkyviä tiedostoja, joihin sinulla on roolisi mukainen oikeus. Tiedostot ovat kytköksissä aina siihen aktivitettiin, joihin ne on alunperin ladattu ja liitetty. Hakemistorakenteessa (Palvelimen tiedostot, server files) liikkumalla pääset tiedostoihin esim. opettaja-roolissa. Jos et halua tiedoston oletuksena näkyvän kenellekään muulle paitsi niille, joille olet esim. kurssin kautta antanut oikeuden, lisää tiedosto Henkilökohtaisiin tiedostoihin oman sivun (MyMoodle) kautta.

Esimerkkikuva kansio-rakenteesta, jota voi muokata suoraan tässä näkymässä.

Moodlessa on käsite Repositories, mikä tarkoittaa tässä tietovarastoa, josta tiedostot voidaan ladata käyttöön tai kopioida käyttöön. Oletuspaikkoja (repositoreja) ovat ylemmässä kuvassa näkyvät Palvelimen tiedostot, Äskeiset tiedostot, Tiedoston lataus ja Henkilökohtaiset tiedosttot. Ylläpitäjä voi kytkeä käyttöön myös muita enemmän ulkoisia tietovarastoja, kuten Google Docs ja Flickr. Käyttöön otetut paikat näkyvät Tiedostonvalitsimen kautta ja voit sen kautta logata itsesi esim. omalle Google tilillesi ja kopioida tiedoston sieltä kurssillesi. Flickrin tapauksessakin tiedostot kopioidaan tai linkitetään moodleen. Muita mahdollisia paikkoja ja menetelmiä ovat: Youtube videos, Flickr public, Picasa web album, URL downloader, Wikimedia, Alfresco, Amazon S3, Box.net, Dropbox, File system, Legacy course files, Merlot.org ja WebDAV.

Kokeilin Gdocsia ja Flickr-kytkentää ja TOIMI. Alla kuva GDocs-kytkennästä.

Tags:,,,,

Olin eilen kuuntelemassa Maija Kärnän esitystä hänen omasta väitöstutkimuksestaan. Aihe käsitteli wikien ja blogien käyttöä oppimisessa, jossa konteksti oli ongelmalähtöinen oppimissykli ja substanssina liiketalous (AMK-taso). Oli mukava kuulla jo useamman vuoden ajan tehtyjä kokeilujasiitä miten some-välineet: wiki ja blogi toimivat. Myös keskustelualue oli työvälineenä mukana.

Ongelmalähtöisen oppimisen (PBL) sykliin hänellä kuuluivat avausistunto aloituksena ja lähitapaamisena, sen jälkeen tiedonhankinnan vaiheet etätehtävinä ja vertaisarviointineen etäjaksolla ja lopuksi purkuistunto. Tutkimusmenentelmänä hän käytti Design-tutkimusta, jossa eri ryhmillä ja vuosina (2006-2008) kokeiltiin eri työkalukokoonpanoja.

Kärnän mukaan wiki toimi erinomaisesti tiedon prosessoinnin välineenä, jossa tietämystä muodostettiin yhteisesti näkyväksi. Jos oppijat eivät olleet aikaisemmin käyttäneet tai tottuneet wikiin ja sen käyttöön, haaste oli arkuuden voittaminen. Eli kynnys editoida ja kirjoittaa muiden tekstien sekaan oli aluksi korkea. Yksilöllisiä eroja uusien toimintamallien omaksumiseen on paljon, mutta perustellen miksi wiki työmenetelmänä on hyvä, saatiin kaikki tekemään. Lopulta monet oppijat sanoivat, että tämähän on helpompi tapa tehdä asioita kuin aikaisemmat tavat.

Arvioinnin perustaksi myös oppijoiden keskuudesta nousi selkeä tarve eritellä kuka kirjoitti mitäkin. Oppijat itse korostivat sitä, että onhan kaikki varmasti osallistuneet tarpeeksi kurssin suorittamiseksi. Wikissä tämäkin pystyttiin ratkaisemaan niin, että kukin kirjoitti omalla värillään. Tällöin myös opettaja näki mitä kukin kirjoitti, mutta silti muodostettiin yhteistä sujuvaa tekstiä wikiin.

Kärnän mukaan blogeissa korostui subjektiivinen asenne tietoon ja sen tuottamiseen. Samalla se välineenä sai oppijat pohtimaan asioita syvällisemmin ja muiden osallistuessa blogivälineen kommentimahdollisuuden kautta, muodostui Kärnän haluamia merkistyskeskusteluja aiheen ympärille. Oppijatasolla haasteena Kärnä havaitsi, että joillekin blogi oli todella vaikea hahmottaa kun taas toisille se oli helppo ottaa käyttöön.

Kärnän tutkimuksen tuloksissa parhain välinekombinaatio oppimisessa oli blogi ja wiki -yhdistelmä. Keskustelualueitakin hän kokeili, mutta ne eivät tässä tapauksessa kunnolla toimineet. Blogin ja wikin yhdistelmä tuotti Kärnän mukaan eniten ylemmän tason tiedonrakennusta (analyysiä, arviointia, uuden tietoartefaktin luominen) kuin mitä ilman blogi-välinettä tehdyt tutkimusasetelmat. Kärnän tavoite oli oppimisessa ja oppimistuloksissa päästä siihen, että oppijat käyvät aiheen tiimoilta merkitysneuvotteluja. Näistä keskusteluista näkee opettajakin paremmin kuinka oppijat ovat päässeet kurssin tavoitteisiin ja yhteiseen tiedonrakennuksen ja ymmärryksen tilaan.

Parhaimmillaan Kärnän mukaan blogi ja wiki yhdessä muodostavat yhteisöllisen tiedonrakennuksen tilan. Työkalujen olisi hyvä olla samalla alustalla, jolloin oppijan ei tarvitsisi hyppiä eri välineiden välillä ja ne olisivat helposti käytettävissä. Kärnä käytti Moodlea, ainoastaan blogialusta piti valita muualta.

Maija Kärnän väitösjulkaisu:

Virtuaalinen tiedonrakennuksen tila ongelmaperustaisen oppimisen tukena

Tags:,,,

Tietokonelehdessä 8/2011 on Petteri Järvisen artikkeli “Yksityisyyttä ei enää ole”. Sen innoittamana pohdin asiaa formaalin oppimisen, opiskelun ja opettamisen näkökulmasta. Yksityisyyttä ei Järvisen (J:n) mukaan enää ole, koska tietoja kerätään miltei jokaisessa verkkopalvelussa. Palveluissa udellaan syntymäajoista ja kiinnostuksista lähtien kaikkea mahdollista. Riippuu palveluista millainen merkitys tiedoilla on palvelun toiminnan ja käytettävyyden kannalta. Lienee periaate se, että mitä enemmän kerrot itsestäsi sen paremmin sinulle on hyötyä palvelusta. Toisaalta riippuu palvelusta mitä udellaan, mutta ainakin perustiedot pitää palveluun syöttää. Jos koetat huijata ja syötät väärät tiedot, niin ainakin Google uhkaa sulkea koko tilisi. Ei, en halua menettää google-tiliäni, joten kiltisti oikeat tiedot vaan.

Rekisteröitymisten avulla kerätään tietoja. Tavoite on tietää mitä henkilö verkossa on tehnyt ja koko tekemisen historia tallettuu. Kaikki eivät tätä halua, mutta tietoja on pakko syöttää, jos verkkopalveluja (Google, Facebook jne.) haluaa käyttää. Tietoja käytetään lähinnä kaupallisiin tarkoituksiin. “Facebook on kaikkien aikojen järkyttävin vakoilukone”. Tämän oli lausahtanut Julian Assange. Älypuhelinten ansiosta joidenkin koko elämä on netissä. Paikkatietoisuuden yleistyminen ja hyödyntäminen kasvaa koko ajan. Ja sosiaalinen media välineineen lisää vettä myllyyn.

Miten sitten oppiminen? Tarvitaanko yksityistä oppimista? Sosiaalinen media ei ainakaan lisää yksityisyyttä. Avautumalla SoMessa tuot asiat esille. Kerrot mitä ajattelet ja samalla kerrot mitä puuhastelet. Oppimisen määritelmä “pysyvä käyttäytymisen muutos” on yksilötasolla, mutta SoMe-ideologian mukaan siihen pyritään yhdessä ja (avoimesti) sosiaalisessa prosessissa. Avoimesti jakamalla omaa osaamistaan saa muilta apua omaan prosessointiinsa, jota jakamalla taas muut hyötyvät. Hedelmällinen avoin SoMe-kultturi oppimisessa ei ole yksityistä toimintakulttuurinsa puolesta, mutta puhdas yksilön näin saavutettu osaaminen on yksityistä.

Useita vuosia sitten oli jo keskustelua julkisista ja ei-julkisista oppimisalustoista. Valitettavasti nykyäänkin avoin alusta ja materiaali ymmärretään siten, että kaikki formaali opetuksen järjestäminen olisi kaikkien nähtävillä. Minusta avoimella pitää viitata enemmänkin toimintatapaan, jolla formaalin opetuksen piirissä toimitaan. Esim. kurssilla sovitaan mikä materiaali ja mikä keskustelu on sitten muidenkin nähtävillä ja hyödynnettävissä sopivilla lisensseillä varustettuna. Salasanasuojattu oppimisalusta tai mikä tahansa paikka, jossa formaalia oppimista tapahtuu, voi olla erittäin avoin. Muut, ulkopuoliset, eivät vain näe hyvinkin avointa toimintaa.

Oma ennustukseni on, että emme tule koskaan pääsemään tilanteeseen, jossa ei olisi suojattuja eli yksityisiä yhdelle tai useammalle henkilölle tarkoitettuja oppimisratkaisuja.

Puhutaan myös siitä, että oppimistuotokset pitää jättää oppijalle formaalin oppimisvaiheen jälkeenkin. Mutta mietipä oikeasti, kuinka paljon olet tarvinnut kouluaikaisia muistiinpanojasi myöhemmissä töissäsi. Mietin vain tätä asiaa, koska itseltä jäi paljon paperia/vihkoja opiskeluajoilta. Totesin, että en juurikaan ole tarvinnut. Siellä ne ovat arkistossa pölyttyneinä. Mutta hienoa on se, että nyt on jo ratkaisuja, joissa oppija saa materiaalin itselleen talteen. Kaikille näkyvissä palveluissa/ratkaisuissa Google kerää ne kyllä…

Tags:,

Paikallislehti päätti tehdä jutun paikallisesta yrittäjästä. Täytyy vain ihailla miten hyvin toimittaja kirjoittaa. Itsekin pitää välillä tarkistaa miten saan sanottua ytimekkäästi sen, mitä yritykseni onkaan tekemässä. Artikkelissa se on hyvin tehty. Tiedän, että yrittäjänä tulee osata pitää hyviä hissipuheita, mutta kukapa koskaan siinä hyvä on. Riittää, että on vain muita parempi ja pärjää. Vai kuinka?

Lehtiartikkeli: Kangasalan Sanomat 9.8.2011

Tags:

Salasanojen keksiminen on joskus tuskallista. Ylläpito vaatii, että salasana pitäisi nyt vaihtaa ja yleisesti käyttämäsi “jarmo1234″ ei enää kelpaakaan. Mikä neuvoksi? Miksi salasanojen pitää olla niin vaikeita?

Kuulostaa hyvinkin tutulta. Salasanoja tarvitaan henkilökohtaisten tietojen ja siten identiteetin suojaamiseen verkkopalveluissa. Se on itseasiassa ainoa suoja, jos pudotetaan palvelun tietosuojakäytännöt pois. Oletetaan siis, että palvelua pyörittävä ohjelmisto tarjoaa riittävän suojan teknisesti ottaen. Palvelun tulee käyttää https-protokollaa (näkyy siinä osoite-rivillä) kun tunnusta ja salasanaa kysytään.

Jos palveluun tallennetut salasanat varastetaan, voidaan niitä yrittää murtaa tietokoneohjelmilla, jotka perustuvat arvaukseen. Salasanat on palvelussa suojattu erikseen, yleensä md5-menetelmällä, ja tästä syystä murtaminen perustuu usein raakaan numeronmurskaukseen. Tästä syystä, ja tietysti ettei joku kaverikaan onnistu keksimään, salasana pitää olla vaikeasti arvattava, mielellään hyvin satunnainen merkkijono tai ainakin siltä näyttävä.

Tein pienen video-ohjeen otsikon aiheesta. Käytä hyväksesi. On reilu 10min pitkä tuubi-video.


Olin mobiilikesäkoulussa oppimassa, kuulemassa, näkemässä ja ymmärtämässä missä tällä hetkellä mennään mobiilipedagogiikassa. Sana on nyt muotisana, mutta tarkoittaa sitä miten liikkuvaa tai muuten etäällä olevaa oppijaa kasvatetaan uusiin asioihin. Minullehan pedagogiikka on ja tarkoittaa kasvamista (laajasti ymmärrettynä) uuteen asiaan.

Mobiilipedagogiikka käsittelee kaikkia niitä opetukseen, opiskeluun, oppimiseen ja näiden alle liittyviä käytännön asioitakin, joilla hallitaan tilanne, jossa oppija ei juurikaan ole lähietäisyydellä. Esimerkkeinä tällaista tilanteesta voidaan mainita vaikkapa työharjoittelu ja luontopoluilla vaeltelu, joissa oppijasta halutaan kuulla ja oppijaa halutaan ohjata. Oppijan on suoritettava tehtäviä jossakin kaukana opettajasta, mutta toisaalta jotenkin linkitettynä opettajan valvontaan. Näissäkin tilanteissa oppiminen pitää saada näkyväksi eli tavanomaisesti sanottuna oppijan halutaan raportoivan tekemisistään. Raporteista tai päivityksistä nähdään, että kyllä oppija oikealla ohjatulla uralla menee ja hyvä niin. Jos ei mene, voidaan asiaan puuttua nopeammin vaikkapa tekstiviestillä.

Mobiilipedagogiikka ja sen käytänteet tarkoittavat enimmäkseen oppijan OHJAAMISTA. Mutta tottahan toki kokonaisvaltaisesti ajateltuna mukana on aktivoimiset, seurannat, reflektoinnit ja muut vastaavat käytännön asiat, jotta oppimisesta saadaan mielekäs tapahtuma kaikkien kannalta. Toisaalta mobiilipedagogiikan tutkimusprojektit selvittävät tutkii miten kaikkea voidaan tehdä. Laitteita ja verkkoja, eli puhelimia ja 3G-nettiä,  on saatavilla, mutta teknologia uusituu koko ajan ja laiteriippuvuutta ei ole mielekästä edes ajatella. Ajatellaan siis toimintaa ja käytänteitä, joilla päästään hyviin oppimistuloksiin!

Mobiilikesäkoulussa oli monenlaista rastia ja asiaa, mutta kaikki vielä hieman hakivat mitä tuleman pitää. Valmiita vastauksia ei ollut kellään. Välineitä jo käytetään ja niitä kehitetään edelleen. Aika näyttää. Itse pääsen seuraamaan Mobiilisti hanketta aitiopaikalta. Tämä hanke on hyvä juttu.


Selaimessa toimiville verkkovälineille, joita koulutuksessa, opetuksessa, valmennuksesssa, oppimisessa jne. käytetään on monta nimeä. Oppimisalusta, verkko-oppimisalusta, oppimisympäristö, valmennusalusta jne. ovat muutamia. Kaikille olennainen ja yhteinen nimittäjä on verkon tai netin kautta. Valtaosa liikenteestä tapahtuu verkosta käyttäjälle eli verkosta ladataan sisältöä ja hyödynnetään sitä. Lataaminen, informaation saanti on toki hyödyllistä, mutta kun mennään tuon tavoitteellisen opetuksen ja koulutuksen puolelle suunta pitäisi olla enemmän oppijoilta verkkoon päin. Nimenomaan verkon kautta muille oppijoille ja tätä toimintaa kouluttaja tai opettaja stimuloi ja ohjaa.

Verkkoalustan käyttöönotossa pitää siis muuttaa asennetta käyttää verkkovälineitä, pelkkä opettajan laittamien materiaalien lataaminen opiskelutyössä ei riitä alkuunkaan. Käyttöönottoprosessissa ei riitä, että alusta otetaan teknisesti haltuun ja tiedetään nappulat ja mitä niiden kautta saadaan tehtyä. Käyttöönottokoulutuksen jälkeen pitäisi myös ymmärtää, kuinka tavoite eli hyvä koulutus tai valmennus voidaan verkkovälineillä hyvin tehdä. Käyttöönottokoulutukseen kuuluu koulutusprosessin uudelleenajattelu niin, että ymmärretään verkkovälineen tuomat uudet tavat ja menetelmät myös oppijan ja koko prosessin näkökulmasta.

Käyttöönottoprosessin vaiheet lyhyesti:

  1. Asiakasneuvottelu, keskustellaan tarpeista ja mahdollisuuksista, päädytään ehkä tarjousvaiheeseen
  2. Tarjouskierros
  3. Hyväksyttyä tarjosta täsmennetään ja tehdään sopimus sen pohjalta
  4. Sovitaan käyttöönottokoulutukset: manager hallitsee käyttäjiä,  kurssivastaava luo kursseja
  5. Viedään kaikki muut käyttäjät järjestelmään
  6. Varsinaisille kouluttajille järjestetään verkkopedagogiikka ja koulutus verkossa koulutuspäivät ja sen jälkeen tarkemmat välinekoulutusjaksot
  7. Tuki ja ylläpito jatkuvaa sopimuksen mukaisesti

Käyttöönotto on varsin suoraviivainen ja jopa nopea prosessi, kun käytettävät tekniset ratkaisut ovat laadukkaita ja luotettavia. Varsinaisen onnistumisen luovat kouluttajat, jotka varsinaisesti ohjaavat oppijoita alustalla. Ohjaajien velvollisuus on tehdä alustasta paikka, jossa on helppo opiskella eli keskustella ja tehdä tehtäviä ja ryhmätöitä. Alustan ja tehtävien pitää tukea sosiaalista kanssakäymistä, koska verkossa kaveriapu on erittäin tärkeä. On raskasta, jos kouluttaja tukee jokaista oppijaa erikseen, eivätkä oppijat saa tukea toisiltaan.

Tags:,,