…on kirja jota parhaillaan luen. On muuten hyvä kirja! Suosittelen. Lasse Koskela, Jari Koskinen ja Pasi Lankinen kirjoittavat osuvasti viestintään liittyvistä termeistä ja teemoista. Kirja toimii hyvänä tietoteoksena, joka avaa tietoon ja viestintään liittyviä kulttuurisiakin asioita. Kirjoittajat ovat toimineet tai toimivat opettajina ja luennoijina. Kirja avaa hyvin nykyisen yhteiskunnan viestinnällistä tilaa ja

Kirjan sisällys alkaa nykyisen teknisen maailmankuvan hahmottamisesta ja kulkee tiedon hankinnan kautta verkostoihin ja innovaatiotoimintaan. Varsinkin verkosto-osuus osuu ytimeen, sillä siinä on kuvattu kuinka viestintä kutoutuu viimeaikaisen teknologian mahdollistamaan yhteisöllisyyteen ja verkostomaiseen yhdessätekemiseen. Luinkin tuon kappaleen ensin, koska se oli eniten omaa kiinnostukseni aluetta lähinnä.

Kirjan kuvitus on hauska ja kiinnostava. Osuvia huomiota käyttäytymisestämme ja toimintavoistamme. Kirjassa jotenkin vähänlaisesti tekstiä ja asiaa. Voisi kuvitella, että aiheista saisi enemmänkin irti. Ehkä kirja on haluttu pitää lyhyenä ja johdantona teemoihin. Kirja on ilmestynyt jo 2007, mutta ei asia ole mihinkään vanhentunut.

Tags:,,

Hyvä, että sähköpostin käyttökulttuurista tulee otsikoita. Raivostuttavinta on kahlata sellaisia sähköposteja, joissa ei ole itselle mitään hyödyllistä. Lähettäjä lähettää varmuuden vuoksi kaikille, kun ei osaa rajata vastaanottajajoukkoa. Pitäisi aina miettiä jopa kahteen kertaan ketä viesti koskee ja laittaa vasta sitten viesti menemään. Sähköposti on kuitenkin aina kahdenkeskistä viestintää, vaikka sitä käytetäänkin joukkopostitukseen. On sitten eri asia, jos käyttäjä haluaa sähköpostiinsa mainoskirjeitä/uutiskoosteita tms. Onneksi nykyisin viesteissä on useinkin mahdollisuus kieltää koosteiden lähettäminen.

Työpaikalla tapahtuva spämmäys on pahinta. Kaikki matkatoimistoesitteet pitää varmuuden vuoksi jakaa sähköpostitse kaikille, vaikka niitä ei todellakaan kaikki tarvitse. Toinen yleinen peräänkuulutus on kirja/muu esine kadoksissa ja sitä kuulutetaan sähköpostilistalla esim. otsikolla “Kuka peelo on vienyt?” Toisaalta hyviä massaspämmäyksiä ovat sellaiset kuin “Kakkua tarjolla kahvihuoneessa”, jos sattuu pitämään herkuista. Tarpeetonta postia tulee siis paljon. Jos tästä kertoo massalähettäjälle, vastaus on se, että paina deleteä?!? Ja aikaa postin kahlaukseen ja ahkeraan deleten painamiseen työpäivästäkin sitten todella menee.

Monet pitävät sähköpostin lukuohjelman auki jatkuvasti. Ja aina kun uusi viesti tulee kuuluu mukava kilaus tai pop-up viesti pulpahtaa ruutuun. Työ katkeaa tai ainakin jää vaivaamaan mitähän se viesti koski ja siten häiritsee keskittymistä varsinaiseen työhön. Voisiko sähköpostit lukea kerran tai kaksi päivässä ja muulloin pitää sähköpostin sulki? Pystytkö siihen?

Korvaavina menetelminä “Sähköpostin tappajina” Digitodayn uutisessa oli manittu blogi ja wiki-työkalut ja chat-onlinerupattelut. Blogin ja wikin käyttö on erilaista ja motivoi parempiin suorituksiin. Yhteistoiminta (viittaus sosiaaliseen mediaan) on auttanut, sillä yhteinen keskustelu ja teeman ympärille kehittyvä tietous jäsentyy ja organisoituu mm. wiki-alustalla erittäin hyvin. Sosiaalisessa mediassa tietyn aihepiirin näkökulmasta kaikki osallistujat pääsevät tönäisemään (muokkaamaan) asiaa omalla persoonallisella tavallaan.

Miten hoidetaan matkatoimiston tiedotus sitten? No, esim. matkasihteerin blogilla, jonne tiedotteet laitetaan. Ne, jotka matkustavat ja tarvitsevat tiedotteita tilaavat itselleen blogin RSS-syötteen. RSS-syötteen saa sitten yleensä tulemaan vaikka sähköpostiinsa, eikä RSS-lukijaa silloin tarvita. Jos vaikkapa johtaja miettii viestintäänsä yrityksessään, voisi siinäkin olla blogin mentävä paikka! Ja käyttää sähköpostia sitten vain harkitusti ja kohdennetusti.

Tags:,