On monia edelleen, jotka eivät oikein ymmärrä mihin Moodlea voi käyttää ja miten siitä voi olla hyötyä. On myös monia, jotka Moodleen tutustuttuaan ovat pettyneet. Ei se tarjonnutkaan kaikkea mitä odotin, sanotaan. Suorasukaisesti pääteltynä ekassa tapauksessa ei  Moodleen ole juuri ollenkaan tutustuttu tai kukaan ei ole kertonut hyviä esimerkkejä sen käytöstä. Jälkimmäisessä tapauksessa syynä lienee jonkinlainen vaikeus ymmärtää Moodlen tausta-ajatusta. Tilannetta ei ollenkaan auta hypen kaltainen kuhina verkko-oppimisen, verkkoalustojen, sosiaalisen median jne. ympärillä. Tutkimus ja sen kautta jonkinasteinen luotettavampi tieto tulee jäljessä, mutta puhetta riittää sitäkin enemmän. Tekemisen meininkiä, kannatan sitä kyllä, mutta jos ei jaksa opetella koko ajan uusia juttuja tipahtaa auttamatta kärryiltä. Koetan tässä avata Moodlen taustaa ja sitä miksi se on menestynyt alustarintamalla. Kirjoitukseni perustuu pitkälti pedagogia-wikiartikkeliin moodle.orgissa.

Yksinkertaisesti ja lyhyesti pedagogia on kasvatusta. Kasvatukseen kuuluu ohjaaminen eli joku ohjaa jotakuta toista, opettaja oppilasta, kouluttaja oppijaa jne. Ohjaus voidaan ajatella myös toisinpäin niin, että oppija ohjaa kouluttajaa. Häh, absurdi tilanne, eihän näin voi olla! Voipas! Jos kouluttaja sallii kurssillansa oppijoiden osallistumisen ja vapaamman toiminnan myös kouluttaja oppii jotain. Tällaisessa tilanteessa tiukka roolijako pehmenee ja kouluttaja ei olekaan pelkkä tiedonantaja vaan myös ohjaaja ja osallistuja. Tämän ymmärtäminen vaatii kouluttajalta/opettajalta varsin paljon, eikä se ole ns. helppoa. Myöskään oppijat/opiskelijat eivät ole aina halukkaita saati valmiita toimintaan, jossa heillä onkin enemmän vapauksia. Jos opettaja ei oikein osaa viedä tai ohjata vapaampaa tiedonrakenteluprosessia oppimisprosessina eteenpääin, luisutaan käytännössä nopeasti takaisin siihen, että ope pitää tunnin/luennon ja sitten harjoitellaan tehtävillä. Lisäksi vapaampaan opiskelutyöskentelyyn kuuluu tiiviisti yhteistyö tai ainakin yhteistoiminallisuus kaikkien osallistujien kesken. Opettajakin on siis yksi osallistuja ja oppija, vaikkakin hänellä on veto-oikeus ja “ohjauslangat käsissään” .

Kaikki tietävät (tai luulen että tietävät) sanonnan, mikä menee näin: jos haluat oppia jonkin asian, opeta sitä toisille. Sanontaan kiteytyy paljon. Usein opiskelu on tiedon ja asioiden toistamista (vrt. ulkoaopettelu ja raporttien teko opettajan roskakoriin) eikä se ole kovin motivoivaa, mutta pisteet kurssista täytyy saada. Mutta entäpä, jos asiat tehdäänkin toisille oppijoille, tilanne muuttuu ratkaisevasti. Vertaiset eli toiset oppijat saavatkin nähdä ja kuulla ja jopa arvioida toistensa töitä. Paine työn laadun parantamiseksi kasvaa heti, ja ultimaattisin tilanne on, jos oppija pääsee jollain tavalla opettamaan toisia. Paras menetelmä usein on oppijoiden yhdessä tekeminen, jolloin he tekevät asioita toistensa nähtäville ja samalla tukevat toinen toisiaan. Muistatko, opettaja, kuinka työlastä oli tehdä hyviä kalvoja? Eikö ollutkin opettavainen kokemus myös sisällöllisesti?

Tehokas oppimistapa, jota ainakin aikuisena itse käytän paljon, on muilta oppiminen eli seuraamalla miten muut asian tekevät saan itselle vinkkejä omaan tekemiseeni. Kun ei millään jaksa enää pyörää keksiä uudestaan, on helpompaa saada pyörästä aihio ja muodostaa siitä omannäköinen. Tällä nettiaikakaudella on suosittua seurata tekstimuotoista asioiden virtaa. Luentosalissa tai luokassa voi kuulla oppijoiden kysymykset ja muiden vastaukset. Mietipä kuinka monesti olet itse saanut vinkin tai oppinut jotain lukemalla jonkun kuin oppikirjan tekstiä? Opimme siis paljon seuraamalla muiden aktiivisuutta.

Muiden seuraamiseen ja keskusteluun liittyy useinkin ihmettelyä, miksi tuo nyt noin sanoi. Aina ei tahdo ymmärtää, mitä kirjoittaja tai sanoja tarkoitti. Olisikohan sanojalla erilaiset taustatiedot asiasta? Tai tuleeko se jostain muualta, eri kulttuurista tai vain eri koulusta. On valtavan potentiaaliaalinen tilanne huomata, että joukossamme on erilaisia ihmisiä ja pelkästään se, että he tulevat muualta voi antaa yhteisen toiminnan kautta paljon. Lopputuloksen taso riippuu siitä osataanko joukon erilaisuutta hyödyntää. Tai osaako opettaja/kurssin vetäjä luoda tilanteen tai tehtävän, jossa hyödynnämme vertaisiamme. (Verkko)keskusteluhan tulee olla dialogimaista, jossa nimenomaan tähdätään muiden ymmärtämiseen.

Oppimisympäristöllä on haastetta, jotta ylläolevia periaatteita voidaan noudattaa. Eri koulutusalat ovat sisällöllisesti hyvin erilaisia, vrt. esim. tekniikan ala ja humanistiset alat. Opetus- ja opiskelutavat ovat erilaisia, eikä välttämättä samat välineet käy ollenkaan. Verkkovälineelle ja -alustalle kohdistuu joustavuus- ja sopeutumisvaatimuksia. Lisäksi oppijaryhmän osaamistaso aiheuttaa välineiden ja tehtävien valinnalle vaatimuksia. Jos ja kun kyseessä on verkkokurssi, oppijat toimivat vieläpä eri aikaan ja eri paikoissa.

Tässä hieman siitä mitä kuuluu sosiaaliseen konstruktivismiin ja yleisimmin “verkkopedagogiikkaan”. Moodle pyrkii välineillään tukemaan kuvattuja näkökulmia oppimisessa. Toisaalta Moodle sopii helppona ja ns. “ilmaisena” avoimen lähdekoodin ratkaisuna perinteisempään opettajavetoiseen opetukseen ja korvaa tarvittaessa kurssin www-sivut ja sähköpostilistat. Moodle ei ole kaikkiin tarpeisiin paras ratkaisu, mutta sen modulaarinen ohjelmitorakenne mahdollistaa hyvän integroitavuuden muihin ohjelmistoihin.