Halusin jo pitkään kirjoittaa oppimisesta sosiaalisen median keinoin, ja nyt sitten löytyi sopiva hetki. Aihe ei ole helppo ja vaatii paljon työtä. Alla on tosin lähde, jota pääsin katsomaan ja ajattelemaan asioita ihan ajan kanssa.

Vuonna 2003 on verkkoon jo päivitetty tutkivan verkko-oppimisen perusteet -materiaalia, jossa on kuvattu pedagogista mallia sosiaalisen median taustalle kun oppimisesta puhutaan. Kyseessä on siis tutkivan oppimisen malli, jossa keskeisenä työvälineenä on verkko ja kaikenlaiset verkkovälineet. Sosiaalista mediaa ei olisi ilman välineitä, joten sosiaalinen media on joukko välineitä ja erilaisia toimintatapoja. Tämäkään ei tosin riitä, koska tarvitaan myös ne rohkeat käyttäjät, jotka tekevät toimintansa näkyväksi.

Itselleni selvitellessäni (taas kerran) tutkivaa oppimista, törmään siihen, että samat pedagogiset perusteet löytyvät tutkivasta verkko-oppimisesta kuin myös sosiaalisen median hyvistä toimintatavoista opetus- ja oppimistarkoituksessa. Vai mitä sanot, kun tutkivassa oppimisessa keskeistä on yhdessä oppiminen, jaettu asiantuntijuus, opettajan ohjaustaidot, oppilaan valmiudet ja arviointi. Sosiaalinen media on tosin paljon muutakin, mutta vastuullisen ja tavoitteellisen opetuksen ja oppimisen osa-alueet sosiaalisessa mediassa ovat keskeisiltä osiltaan edellä lueteltuja.

Yhdessä oppiminen voi olla yhteisöllistä ja/tai yhteistoiminnallista. Viitekehyksenä laaja yhteisöllinen oppiminen on enemmänkin toimintakulttuuri kuin pelkkä menetelmä. Yhteistoiminnallinen oppinen tuottaa yhteisen tuotoksen ja tavoitteena on että, kaikki oppivat samat asiat. Yhteisöllinen oppiminen taas korostaa jaetun asiantuntijuuden kulttuuria, jossa jokaisen erityisosaamista tuetaan. Peilaus välinepuolelle: wiki on hyvä väline molempiin. Wikissä yhteinen tuotos valmistuu, mutta yksilön osaamisen korostuminen ei wikissä suoraan näy. Jos yksilön erityisosaamisesta korostetaan voisi välineenä olla blogi. Blogissa kirjoittaja näkyy paremmin ja se on enemmän yksilön tai ryhmän verkkoareena. Huomautus: yhdessä oppimista voi toki tehdä ilman verkkovälineitäkin!

Jaettuun asiantuntijuuteen liittyy tiedonrakentelu, jossa uutta tietoa pyritään liittämään entiseen tietoon ehyemmäksi kokonaisuudeksi. Vertauksena “viisaiden päiden yhteen lyöminen” on oman tiedon muille kertomista ja tiedon saamista muilta. Siinä yhdessä jokaisen tietopaloista muodostetaan uusi kokonaisuus, johon kaikki todennäköisesti ovat tyytyväisiä. Onhan se silloin yhdessä tuotettu ja kaikki ovat siihen osallistuneet. Lähtökohtana on usein ongelma, johon haetaan ratkaisua. Onko tämä ongelmaperustaista oppimista? Ryhmässä voi olla eriatasoisia jäseniä, jotka hyötyvät eritavoin ryhmän toiminnasta. Lienee ymmärrettävää, että yksin tuskin koskaan päästään yhtä hyvään lopputulokseen kuin ryhmässä. (Opetus)kulttuurimme on kuitenkin tukenut enimmäkseen yksilön menestymistä kun nykyisin tarvitaan enemmän tiimi- ja ryhmätaitoja. Peilaus välineisiin: hae välineitä, joilla voit helposti toimia ryhmissä ja ohjaa niiden käyttöä esim. ns. neuvottelusoftat, reaaliaikaiset kirjoittamisoftat jne.

Ne opettajan ohjaustaidot sitten? Sanotaan, että opettajan on osattava ohjata oppimisympäristössä. Jos oppimisympäristö on verkko, olisi opettajan osattava käyttää verkkoa ja välineitä hyvin. Toinen haaste on opettajan minäkuvan muuttaminen siihen suuntaan, että opettaja ei omalta asiantuntija-alaltaan osaakaan kaikkea. Verkko tuo oppijoiden eteen niin paljon uutta, josta opettaja ei voi olla perillä. Opettajan ei juuri muuta auta kuin todeta, että “mielenkiintoista, otetaanpa yhdessä selvää”. Tässä toimintavassa on vielä paljon sulateltavaa monille opetusalalla työskenteleville. Kolmas haaste on se, että opettajan tulisi saada oppija itse muodostamaan opittava tieto ja taito omaan päähänsä. Eli oppijaa ohjataan kysymään ja ideoimaan eikä pelkästään vain kuuntelemaan mitä opettaja sanoo. Kuinka paljon sinun tunneillasi oppija kysyy verrattuna siihen mitä itse puhut? Peilaus välineisiin: opettaja on oppijan väline ja resurssi kohti tietoa ja taitoa!

Oppijan taidot kehittyvät tehdessä! Opettaja on myös oppija! Verkossa taitoja opitaan ottamalla verkkovälineitä käyttöön, koska muuten niitä ei opi. Hyvä valmistautuminen on tärkeää. Hae tietoa ja kysele muilta, jotka ovat jo pitemmällä. Eräitä käsitteitä, jotka liittyvät tähän ovat vuorovaikutus- ja dialogin taidot, medialukutaidot, itsensä ilmaisemisen taito, metakognitiiviset taidot ja ei-vähäisempänä tvt-taidot. Osittain näitä taitoja kehittyy, jos viihtyy sosiaalisessa mediassa ja sen eri välineiden parissa. Tavoitteellisessa opetustyössä pitää ottaa huomioon paljon muutakin, ehkä niistä kirjoittelen lisää myöhemmin.

Kaikessa koulutuksessa arviointi ohjaa oppijoiden toimintaa. Arviointi määrää oppijan onnistumisen asteen, joten oppija yleensä tekee kaikkensa, jotta onnistuminen on paras mahdollinen. Jos kurssilla ainoa arviointiperuste on tentti, oppija tähtää tentin hyvään suoritukseen useinkin riippumatta siitä mitä muuta kurssilla tehdään. On selvää, että tutkivassa verkko-oppimisessa arviointi on kiinteä osa oppimisprosessia. On panostettava arvioinnin jatkuvuuteen koko kurssin ajan esim. itsearvioinnin  ja pienempien osa-suoritusten arviointien kautta. Opettajan tulisi hyvin selkeästi kertoa ja/tai sopia oppijoiden kanssa mitä ovat kurssin osaamistavoitteet, kuinka niiden saavuttamista seurataan ja mitkä ovat arviointi/arvosteluperusteet. Peilaus välineisiin: esim. portfolio itsearvioinnissa, oppimisalustat mahdollistavat pisteiden helpon rekisteröimisen ja seurannan.

Lähde: Tutkiva verkko-oppiminen, http://www.tutkiva.edu.hel.fi/index.html , katsottu 22.12.2009, kiitos tekijöille, onpa hyvä kooste!

PS. Tee myös hakua sanoilla tutkiva oppiminen