Kirjoitin seuraavan jutun oman osa-aikaisen työpaikkani (vielä hetken aikaa) SISÄISEEN verkkolehteen. Ja heti sain myös kommenttia aiheeseen (jota en tosin voi julkaista tässä).

Osaamistavoitteiden määrittäminen tähtää myös oppijakeskeisyyteen. Opetuskulttuurimme on edelleen hyvin opettajakeskeistä ja oppijat tottuvat tai ovat jo tottuneet tähän. Haluammeko olla opetuksen ja opiskelukulttuurin osalta vanhanaikaisia?

Yliopistossamme on tapahtunut paljon muutoksia varsinkin organisaation ja hallinnon osalta. Miksi emme kehittäisi opetusta ja oppimista vieläkin tehokkaammin oppijaa vastuuttavaan oppijakeskeisyyteen. Tavoitteemme on kasvattaa itsenäiseen oma-aloitteellisuuteen kykeneviä diplomi-insinöörejä ja tutkijoita.

Kurssiemme tulisi menetelmällisesti tähdätä oppijalähtöiseen opiskeluun ja oppimiseen. Kurssin www-sivut materiaaleineen yleensä kaatavat sisällön opiskelijalle ja vasta periodien jälkeen tentissä katsotaan kuinka moni osasi. Osaamisen testaamista tulisi tehdä vähän kerrallaan koko kurssin ajan. Painoa tentti- ja kurssisuorituksista voidaan siirtää pitemmälle ajalle, joka on oppimisen kannalta erittäin iso ja positiivinen asia. Myös oppija itse huomaa paremmin, että hän ei osaa tuota tai tuota asiaa, jolloin oppijan tulee itse hakea ratkaisua ja apua osaamisvajeeseensa. Tällöin opettaja ja luennoitsija on oppijan resurssi muiden joukossa. Opettaja on myös ohjaaja ja kurssin vastuullinen organisoija, mutta vähemmässä määrin pelkkä luennoija ja tentin tekijä.

Tentin painotus kurssisuorituksessa on nykyisellään todella iso. Se on halpa ja helppo tapa testata. Osaamisen ja asioiden muistamisen kannalta kuitenkin hyvin huono. Muutaman pisteen bonustehtävät kurssin kuluessa ovat hyvä, mutta eivät ollenkaan riittävät hyvään lopputulokseen. Parempi tapa on tehdä kurssin suoritus pienemmissä pakollisissa osatehtävissä ja käyttää tenttiä esim. loppukokeena, mutta painoarvoltaan pienempänä. Olennaista on, että oppijoilla on aito tarve, mutta myös mahdollisuus käyttää opettajaa resurssina niin, että oppijat kysyvät asioita. Ainoastaan kysymysten kautta muodostuvalla keskustelulla on kaikkia hyödyttävä merkitys. Kysymiskulttuuri on 15 vuoden opettajakokemukseni perusteella hyvin heikko. Kysymis- ja keskustelukulttuuria voidaan edistää niin, että luodaan paine saada tehtäväratkaisut riittävän oikein.

Menetelmällisesti ja jopa automatisoituina välineinä voidaan käyttää oppimisalustoja esim. moodlea, jossa on foorumit ja monenlaiset tehtävämahdollisuudet, myös tehtäväpisteiden hallinta on hyvä. Välineeksi kelpaavat myös sosiaalisen median välineet kuten wiki, jonne tehdyt harjoitustyöt hyödyttävät monintavoin muita oppijoita. Wikin materiaalit säilyvät ja hyöty on moninkertainen verrattuna lopulta roskakoriin päätyviin oppijoiden selostuksiin paperilla. Olennaista on, että menetelmissä hyödynnetään muiden oppijoiden tekemää työtä ja oppijat tukevat toisiaan. Näin opettajan kuormaa voidaan vähentää.

Jos tällaiseen muutokseen halutaan lähteä, on se tehtävä hallitusti ja vaikkapa yksiköittäin. Yksittäisen opettajan kokeilut jäävät yleensä kritiikin saattelemina historiaan. Tässä asiassa on pedagogisen johtamisen vastuun ottajilla haastetta.