Olin mobiilikesäkoulussa oppimassa, kuulemassa, näkemässä ja ymmärtämässä missä tällä hetkellä mennään mobiilipedagogiikassa. Sana on nyt muotisana, mutta tarkoittaa sitä miten liikkuvaa tai muuten etäällä olevaa oppijaa kasvatetaan uusiin asioihin. Minullehan pedagogiikka on ja tarkoittaa kasvamista (laajasti ymmärrettynä) uuteen asiaan.

Mobiilipedagogiikka käsittelee kaikkia niitä opetukseen, opiskeluun, oppimiseen ja näiden alle liittyviä käytännön asioitakin, joilla hallitaan tilanne, jossa oppija ei juurikaan ole lähietäisyydellä. Esimerkkeinä tällaista tilanteesta voidaan mainita vaikkapa työharjoittelu ja luontopoluilla vaeltelu, joissa oppijasta halutaan kuulla ja oppijaa halutaan ohjata. Oppijan on suoritettava tehtäviä jossakin kaukana opettajasta, mutta toisaalta jotenkin linkitettynä opettajan valvontaan. Näissäkin tilanteissa oppiminen pitää saada näkyväksi eli tavanomaisesti sanottuna oppijan halutaan raportoivan tekemisistään. Raporteista tai päivityksistä nähdään, että kyllä oppija oikealla ohjatulla uralla menee ja hyvä niin. Jos ei mene, voidaan asiaan puuttua nopeammin vaikkapa tekstiviestillä.

Mobiilipedagogiikka ja sen käytänteet tarkoittavat enimmäkseen oppijan OHJAAMISTA. Mutta tottahan toki kokonaisvaltaisesti ajateltuna mukana on aktivoimiset, seurannat, reflektoinnit ja muut vastaavat käytännön asiat, jotta oppimisesta saadaan mielekäs tapahtuma kaikkien kannalta. Toisaalta mobiilipedagogiikan tutkimusprojektit selvittävät tutkii miten kaikkea voidaan tehdä. Laitteita ja verkkoja, eli puhelimia ja 3G-nettiä,  on saatavilla, mutta teknologia uusituu koko ajan ja laiteriippuvuutta ei ole mielekästä edes ajatella. Ajatellaan siis toimintaa ja käytänteitä, joilla päästään hyviin oppimistuloksiin!

Mobiilikesäkoulussa oli monenlaista rastia ja asiaa, mutta kaikki vielä hieman hakivat mitä tuleman pitää. Valmiita vastauksia ei ollut kellään. Välineitä jo käytetään ja niitä kehitetään edelleen. Aika näyttää. Itse pääsen seuraamaan Mobiilisti hanketta aitiopaikalta. Tämä hanke on hyvä juttu.