Tutustuin uudistuneeseen moodle 2 tiedostonhallintaan ja ajattelin kirjoitella muutamia havaintoja. Voisi sanoa, että tiedostojärjestelmä on uudistunut täysin ja siinä on otettu askel kohti parempaa integroitavuutta. Työkaluluksi on tullut ns. file picker (tiedostonvalitsin) työkalu, jolla tiedostoja sijoitetaan moodlen eri alueille resursseiksi. Poimijan avulla ladatulle tiedostolle voi antaa eri nimen kuin mikä on tiedoston nimi ja siihen voi liittää cc-lisenssi. Samoin tiedosto liitetään aina johonkin yhteyteen esim. kurssiin tai kurssilla jaettuun kansioon, jolloin tiedosto näkyy vain silloin, jos henkilöllä on tiedoston käytön mahdollistava rooli. CC-lisenssin näkyminen tiedoston yhteydessä ei vielä tällä kertaa auennut, mutta ehkä pian, selvitellään.

Tiedosto voi olla näkyvissä yksittäisenä resurssina tai sitten kansiorakenteen sisällä. Kansiorakenteen voi rakentaa itse ja sijoitella tiedostot siihen eri lähdepaikoista. Eli kansio moodlessa ei välttämättä tarkoita samanlaista kansiorakennetta kuin tietokoneessasi. Tiedostot kansioineen – tai vaikka ilman kansiorakennetta – voi tuoda zip-pakettina ja purkaa ne kerralla. Työkalun avulla voi poistaa, nimetä tai siirrellä yksittäisiä tiedostoja tai kansioita. No, tämän oppii parhaitem kun itse pääsee kokeilemaan. Mutta tiedostoa ei voi poistaa, jos se on jossain käytössä. Jos jokin tiedosto ei ole missään käytössä, järjestelmä poistaa sen automaattisesti.

Oletusnäkymä tiedostonvalitsimesta (file picker)

Palvelimen tiedostot tarkoittaa kaikkia moodle järjestelmän kautta näkyviä tiedostoja, joihin sinulla on roolisi mukainen oikeus. Tiedostot ovat kytköksissä aina siihen aktivitettiin, joihin ne on alunperin ladattu ja liitetty. Hakemistorakenteessa (Palvelimen tiedostot, server files) liikkumalla pääset tiedostoihin esim. opettaja-roolissa. Jos et halua tiedoston oletuksena näkyvän kenellekään muulle paitsi niille, joille olet esim. kurssin kautta antanut oikeuden, lisää tiedosto Henkilökohtaisiin tiedostoihin oman sivun (MyMoodle) kautta.

Esimerkkikuva kansio-rakenteesta, jota voi muokata suoraan tässä näkymässä.

Moodlessa on käsite Repositories, mikä tarkoittaa tässä tietovarastoa, josta tiedostot voidaan ladata käyttöön tai kopioida käyttöön. Oletuspaikkoja (repositoreja) ovat ylemmässä kuvassa näkyvät Palvelimen tiedostot, Äskeiset tiedostot, Tiedoston lataus ja Henkilökohtaiset tiedosttot. Ylläpitäjä voi kytkeä käyttöön myös muita enemmän ulkoisia tietovarastoja, kuten Google Docs ja Flickr. Käyttöön otetut paikat näkyvät Tiedostonvalitsimen kautta ja voit sen kautta logata itsesi esim. omalle Google tilillesi ja kopioida tiedoston sieltä kurssillesi. Flickrin tapauksessakin tiedostot kopioidaan tai linkitetään moodleen. Muita mahdollisia paikkoja ja menetelmiä ovat: Youtube videos, Flickr public, Picasa web album, URL downloader, Wikimedia, Alfresco, Amazon S3, Box.net, Dropbox, File system, Legacy course files, Merlot.org ja WebDAV.

Kokeilin Gdocsia ja Flickr-kytkentää ja TOIMI. Alla kuva GDocs-kytkennästä.

Share on Facebook

Olin eilen kuuntelemassa Maija Kärnän esitystä hänen omasta väitöstutkimuksestaan. Aihe käsitteli wikien ja blogien käyttöä oppimisessa, jossa konteksti oli ongelmalähtöinen oppimissykli ja substanssina liiketalous (AMK-taso). Oli mukava kuulla jo useamman vuoden ajan tehtyjä kokeilujasiitä miten some-välineet: wiki ja blogi toimivat. Myös keskustelualue oli työvälineenä mukana.

Ongelmalähtöisen oppimisen (PBL) sykliin hänellä kuuluivat avausistunto aloituksena ja lähitapaamisena, sen jälkeen tiedonhankinnan vaiheet etätehtävinä ja vertaisarviointineen etäjaksolla ja lopuksi purkuistunto. Tutkimusmenentelmänä hän käytti Design-tutkimusta, jossa eri ryhmillä ja vuosina (2006-2008) kokeiltiin eri työkalukokoonpanoja.

Kärnän mukaan wiki toimi erinomaisesti tiedon prosessoinnin välineenä, jossa tietämystä muodostettiin yhteisesti näkyväksi. Jos oppijat eivät olleet aikaisemmin käyttäneet tai tottuneet wikiin ja sen käyttöön, haaste oli arkuuden voittaminen. Eli kynnys editoida ja kirjoittaa muiden tekstien sekaan oli aluksi korkea. Yksilöllisiä eroja uusien toimintamallien omaksumiseen on paljon, mutta perustellen miksi wiki työmenetelmänä on hyvä, saatiin kaikki tekemään. Lopulta monet oppijat sanoivat, että tämähän on helpompi tapa tehdä asioita kuin aikaisemmat tavat.

Arvioinnin perustaksi myös oppijoiden keskuudesta nousi selkeä tarve eritellä kuka kirjoitti mitäkin. Oppijat itse korostivat sitä, että onhan kaikki varmasti osallistuneet tarpeeksi kurssin suorittamiseksi. Wikissä tämäkin pystyttiin ratkaisemaan niin, että kukin kirjoitti omalla värillään. Tällöin myös opettaja näki mitä kukin kirjoitti, mutta silti muodostettiin yhteistä sujuvaa tekstiä wikiin.

Kärnän mukaan blogeissa korostui subjektiivinen asenne tietoon ja sen tuottamiseen. Samalla se välineenä sai oppijat pohtimaan asioita syvällisemmin ja muiden osallistuessa blogivälineen kommentimahdollisuuden kautta, muodostui Kärnän haluamia merkistyskeskusteluja aiheen ympärille. Oppijatasolla haasteena Kärnä havaitsi, että joillekin blogi oli todella vaikea hahmottaa kun taas toisille se oli helppo ottaa käyttöön.

Kärnän tutkimuksen tuloksissa parhain välinekombinaatio oppimisessa oli blogi ja wiki -yhdistelmä. Keskustelualueitakin hän kokeili, mutta ne eivät tässä tapauksessa kunnolla toimineet. Blogin ja wikin yhdistelmä tuotti Kärnän mukaan eniten ylemmän tason tiedonrakennusta (analyysiä, arviointia, uuden tietoartefaktin luominen) kuin mitä ilman blogi-välinettä tehdyt tutkimusasetelmat. Kärnän tavoite oli oppimisessa ja oppimistuloksissa päästä siihen, että oppijat käyvät aiheen tiimoilta merkitysneuvotteluja. Näistä keskusteluista näkee opettajakin paremmin kuinka oppijat ovat päässeet kurssin tavoitteisiin ja yhteiseen tiedonrakennuksen ja ymmärryksen tilaan.

Parhaimmillaan Kärnän mukaan blogi ja wiki yhdessä muodostavat yhteisöllisen tiedonrakennuksen tilan. Työkalujen olisi hyvä olla samalla alustalla, jolloin oppijan ei tarvitsisi hyppiä eri välineiden välillä ja ne olisivat helposti käytettävissä. Kärnä käytti Moodlea, ainoastaan blogialusta piti valita muualta.

Maija Kärnän väitösjulkaisu:

Virtuaalinen tiedonrakennuksen tila ongelmaperustaisen oppimisen tukena

Share on Facebook

Tietokonelehdessä 8/2011 on Petteri Järvisen artikkeli “Yksityisyyttä ei enää ole”. Sen innoittamana pohdin asiaa formaalin oppimisen, opiskelun ja opettamisen näkökulmasta. Yksityisyyttä ei Järvisen (J:n) mukaan enää ole, koska tietoja kerätään miltei jokaisessa verkkopalvelussa. Palveluissa udellaan syntymäajoista ja kiinnostuksista lähtien kaikkea mahdollista. Riippuu palveluista millainen merkitys tiedoilla on palvelun toiminnan ja käytettävyyden kannalta. Lienee periaate se, että mitä enemmän kerrot itsestäsi sen paremmin sinulle on hyötyä palvelusta. Toisaalta riippuu palvelusta mitä udellaan, mutta ainakin perustiedot pitää palveluun syöttää. Jos koetat huijata ja syötät väärät tiedot, niin ainakin Google uhkaa sulkea koko tilisi. Ei, en halua menettää google-tiliäni, joten kiltisti oikeat tiedot vaan.

Rekisteröitymisten avulla kerätään tietoja. Tavoite on tietää mitä henkilö verkossa on tehnyt ja koko tekemisen historia tallettuu. Kaikki eivät tätä halua, mutta tietoja on pakko syöttää, jos verkkopalveluja (Google, Facebook jne.) haluaa käyttää. Tietoja käytetään lähinnä kaupallisiin tarkoituksiin. “Facebook on kaikkien aikojen järkyttävin vakoilukone”. Tämän oli lausahtanut Julian Assange. Älypuhelinten ansiosta joidenkin koko elämä on netissä. Paikkatietoisuuden yleistyminen ja hyödyntäminen kasvaa koko ajan. Ja sosiaalinen media välineineen lisää vettä myllyyn.

Miten sitten oppiminen? Tarvitaanko yksityistä oppimista? Sosiaalinen media ei ainakaan lisää yksityisyyttä. Avautumalla SoMessa tuot asiat esille. Kerrot mitä ajattelet ja samalla kerrot mitä puuhastelet. Oppimisen määritelmä “pysyvä käyttäytymisen muutos” on yksilötasolla, mutta SoMe-ideologian mukaan siihen pyritään yhdessä ja (avoimesti) sosiaalisessa prosessissa. Avoimesti jakamalla omaa osaamistaan saa muilta apua omaan prosessointiinsa, jota jakamalla taas muut hyötyvät. Hedelmällinen avoin SoMe-kultturi oppimisessa ei ole yksityistä toimintakulttuurinsa puolesta, mutta puhdas yksilön näin saavutettu osaaminen on yksityistä.

Useita vuosia sitten oli jo keskustelua julkisista ja ei-julkisista oppimisalustoista. Valitettavasti nykyäänkin avoin alusta ja materiaali ymmärretään siten, että kaikki formaali opetuksen järjestäminen olisi kaikkien nähtävillä. Minusta avoimella pitää viitata enemmänkin toimintatapaan, jolla formaalin opetuksen piirissä toimitaan. Esim. kurssilla sovitaan mikä materiaali ja mikä keskustelu on sitten muidenkin nähtävillä ja hyödynnettävissä sopivilla lisensseillä varustettuna. Salasanasuojattu oppimisalusta tai mikä tahansa paikka, jossa formaalia oppimista tapahtuu, voi olla erittäin avoin. Muut, ulkopuoliset, eivät vain näe hyvinkin avointa toimintaa.

Oma ennustukseni on, että emme tule koskaan pääsemään tilanteeseen, jossa ei olisi suojattuja eli yksityisiä yhdelle tai useammalle henkilölle tarkoitettuja oppimisratkaisuja.

Puhutaan myös siitä, että oppimistuotokset pitää jättää oppijalle formaalin oppimisvaiheen jälkeenkin. Mutta mietipä oikeasti, kuinka paljon olet tarvinnut kouluaikaisia muistiinpanojasi myöhemmissä töissäsi. Mietin vain tätä asiaa, koska itseltä jäi paljon paperia/vihkoja opiskeluajoilta. Totesin, että en juurikaan ole tarvinnut. Siellä ne ovat arkistossa pölyttyneinä. Mutta hienoa on se, että nyt on jo ratkaisuja, joissa oppija saa materiaalin itselleen talteen. Kaikille näkyvissä palveluissa/ratkaisuissa Google kerää ne kyllä…

Share on Facebook

Olin mobiilikesäkoulussa oppimassa, kuulemassa, näkemässä ja ymmärtämässä missä tällä hetkellä mennään mobiilipedagogiikassa. Sana on nyt muotisana, mutta tarkoittaa sitä miten liikkuvaa tai muuten etäällä olevaa oppijaa kasvatetaan uusiin asioihin. Minullehan pedagogiikka on ja tarkoittaa kasvamista (laajasti ymmärrettynä) uuteen asiaan.

Mobiilipedagogiikka käsittelee kaikkia niitä opetukseen, opiskeluun, oppimiseen ja näiden alle liittyviä käytännön asioitakin, joilla hallitaan tilanne, jossa oppija ei juurikaan ole lähietäisyydellä. Esimerkkeinä tällaista tilanteesta voidaan mainita vaikkapa työharjoittelu ja luontopoluilla vaeltelu, joissa oppijasta halutaan kuulla ja oppijaa halutaan ohjata. Oppijan on suoritettava tehtäviä jossakin kaukana opettajasta, mutta toisaalta jotenkin linkitettynä opettajan valvontaan. Näissäkin tilanteissa oppiminen pitää saada näkyväksi eli tavanomaisesti sanottuna oppijan halutaan raportoivan tekemisistään. Raporteista tai päivityksistä nähdään, että kyllä oppija oikealla ohjatulla uralla menee ja hyvä niin. Jos ei mene, voidaan asiaan puuttua nopeammin vaikkapa tekstiviestillä.

Mobiilipedagogiikka ja sen käytänteet tarkoittavat enimmäkseen oppijan OHJAAMISTA. Mutta tottahan toki kokonaisvaltaisesti ajateltuna mukana on aktivoimiset, seurannat, reflektoinnit ja muut vastaavat käytännön asiat, jotta oppimisesta saadaan mielekäs tapahtuma kaikkien kannalta. Toisaalta mobiilipedagogiikan tutkimusprojektit selvittävät tutkii miten kaikkea voidaan tehdä. Laitteita ja verkkoja, eli puhelimia ja 3G-nettiä,  on saatavilla, mutta teknologia uusituu koko ajan ja laiteriippuvuutta ei ole mielekästä edes ajatella. Ajatellaan siis toimintaa ja käytänteitä, joilla päästään hyviin oppimistuloksiin!

Mobiilikesäkoulussa oli monenlaista rastia ja asiaa, mutta kaikki vielä hieman hakivat mitä tuleman pitää. Valmiita vastauksia ei ollut kellään. Välineitä jo käytetään ja niitä kehitetään edelleen. Aika näyttää. Itse pääsen seuraamaan Mobiilisti hanketta aitiopaikalta. Tämä hanke on hyvä juttu.

Share on Facebook

Wikipedian artikkeli QR-koodista, lue koodi!

Quick Response (QR)-koodi on kaksi-ulotteinen viivakoodi, joka voidaan lukea kännykällä tai muulla mobiililla päätelaitteella.QR-koodi nimi tulee sanoista Quick Response, joka tarkoittaa nopeaa vastetta vapaasti suomennettuna. QR-koodit loi ensimmäisenä japanilainen Denso-Wave yritys vuonna 1994. Päätelaitteen, siis yleensä kännykän, avulla koodin sisältämä informaatio saada selväkieliseen muotoon. Informaatio voi sisältää tekstinpätkiä tai linkkejä, mikä on käytetyin tapa. Koodin sisältämä linkki ohjaa käyttäjän todella vaivattomasti ja nopeasti johonkin verkkosivulle tai verkkopaikkaan. Maailmalta löytyy monia palveluita, jossa voi koodin luoda itse.

Laitteessa pitää olla kamera ja sopiva ilmainen koodien lukijaohjelma. Koodin lukijaohjelmalla ja kameraa käyttäen koodi kuvataan ja ohjelma tulkkaa koodin sisältämän informaation. Koodissa voi olla tekstiä, mutta jos siinä on linkki, ohjelma voi ehdottaa heti siirtymistä linkin osoittamaan paikkaan. Lukijaohjelmia on saatavilla ilmaiseksi kaikille yleisesti käytetyille puhelinmerkeille. Puhelinmallissa ja omassa liittymässä on oltava nettiyhteys, jotta linkit voidaan avata. Jos luetussa koodissa on vain tekstiä, ei nettiä tietystikään tarvitse. Kuitenkin koodien avulla saatava erityinen hyöty ja lukuisten sovellustapojen käyttö edellyttää verkkoon pääsyä. Nokian puhelimia käyttäville on infosivulla lisää tietoa malleista ja ohjelmista. Applen iPhoneen löytää vertailuja netistä esim. blogi-postaus 4 eri lukijasta.

Oppimiseen, opetukseen ja opiskeluun, koodin käyttö tuo yhden yksinkertaisen, mutta tehokkaan välineen ja menetelmän. Koodin avulla voidaan informaatio tuoda oppijalle heti ja hyvin yksinkertaisesti saataville. Informaatio voi olla videota, ääntä tai tekstiä. Se voi olla myös www-sivu, jolla taas on paljon muuta. Olennaista oppimisen sovellusalueellakin on koodien käytön seuranta. Seuranta tarkoittaa lähinnä tietoa siitä mitä, milloin ja kuinka paljon koodia luetaan. Paikkatietokin tiedetään, jos koodi on kiinteästi jossain paikassa esim. vaikka luontopolun varrella, nähtävyyden vierellä tai julisteessa.

Tässä muutama sovellusesimerkki ns. mobiilioppimiseen ja opettamiseen. Sovellusesimerkit voivat vaatia jonkin teknisen taustajärjestelmän. Taustajärjestelmillä voidaan hallinoida koodin takana olevaa sisältöä ja tehdä loki-tiedosta tilastoja.

1. Sisällytä koodi palautteenannon välineeksi. Tee kaksi koodia esim. kyllä ja ei vastauksille. Oppija voi lukea haluamansa koodin. Koodijärjestelmän taustapalvelu kerää luetut määrät ja tilastoa voi katsoa palvelusta.
2. Koodin avulla kännykkään muodostetaan SMS-viesti, joka lähetetään taustapalveluun. Taustapalvelusta voi seurata viestejä.
3. Ohjaa oppija koodin avulla taustamateriaaleihin. Sisällytä www-linkin sisältävä koodi kalvoille tai papaerimateriaaliin.
4. Ohjaa oppija mihin tahansa oppimateriaaliin, moodle-sivulle, ääniselostukseen, linnunlaulu-näytteeseen, YouTube -video-pätkään,
5. Ohjaa oppija johonkin paikkaan Google-kartan avulla. Tee Google-kartta ja laita linkki QR-koodiin.
6. Oppija voi vaikkapa mennä tekemään verkkotehtäviä koodin avulla.
7. Sisällytä koodiin opettajan yhteystiedot vaikkapa vCard-muodossa. Oppija saa yhteystiedot vaivattomasti ja nopeasti.
8. Oppija voi tilata itselleen RSS-syötteen koodin sisältämän linkin avulla.
9. QR-koodi voi osoittaa keskustelualueelle, jossa on opettajan virittämä keskustelu kohteesta, jossa koodi sijaitsee.
10. Oppija voi valmistaa raportin tai muuta materiaalia verkkoon, jonne jakaa linkin koodin avulla.
11. Koodin ja taustasivuston avulla voi muodostaa paikkariippuvaisen sivuston, jonne kävijä voi jättää viestin (teksti, ääni, kuva, video) itsestään.

Ylläolevat ehdotukset ja ideat ovat joko heti käytettävissä tai vaativat taustajärjestelmän kehittämistä. Taustajärjestelmät eivät kuitenkaan ole mahdottoman kalliita tai vaikeita rakentaa. Tekniikka on jo periaatteessa olemassa, mutta tarvitaan vain yhdistelytaitoa ja uutta ideointia.

Kokosin linkkilistan Diigo-palveluun, jota voit katsoa ilman kirjautumisia. Tutustu aiheeseen lisää linkkien avulla. Näppärää on katsoa materiaaleja linkin yhteydessä olevan preview-toiminnon avulla. Linkkikistan nimi on qr-koodi oppimisessa.

Lukijaohjelmia voi etsiskellä hakusanoilla qr code reader ja koodin teko-palveluita qr code generator. Suomalaisia palveluita on mm. http://keycode.co/ ja http://www.heippa.com/.

Share on Facebook

Olinpa Suomen oppimispelit ry:n järjestämässä koulutustilaisuudessa, jossa käytiin kuuntelemassa ja keskustelemassa muutaman alaa hyvin tuntevan henkilön kanssa. Pelien yhdistäminen opetukseen ja oppimiseen on mielenkiintoinen aihe. Jos pelien koukuttavuudesta ja tehokkuudesta saadaan edes osa kanavoitua myös ns. hyödylliseen oppimistoimintaan, tehostaa se opetusta paljon. Huomaa edellisessä sanajärjestys. Selitän seuraavaksi.

Pelit mielletään ajanvietteeksi ja jollain tavalla ne taipuvaisen mielen ja ihmisen saavat pauloihinsa. Pelit vievät jotkut ns. mennessään, jolla tarkoitan sitä, että peleistä tulee arkinen osa ihmisen elämää. Joskus pelit voivat näytellä pääosaakin, ja voidaan puhua jopa peliriipuuvuudesta. Pelaamisen yleismaailmallisesta käsityksestä johtuen pelaamisen yhdistämistä oppimiseen ja opetukseen ollaan montaa mieltä. Mutta, jos siis osa pelin mielenkiinnosta ja siitä pelaamisen flow-mielentilasta voidaan valjastaa niin, että tapahtuu tarkoituksellisesti oppimista, voidaan puhua, että pelaamisen avulla voidaan myös opettaa.

Oppimista tapahtuu peleissä, jos mielletään pelin logiikan ja tapahtumien tavoitteellista opettelua pelissä pärjäämisen takia. Pelaajan kannalta se on tavoitteellista, mutta kuitenkin yleisesti arkioppimista eli informaalia oppimista. Pelaaja oppii huomaamattaan pelin asioita pisteitä jahdatessaan. Entä, jos koulussakin jahdataan pisteitä ja samalla opitaan huomaamattaan? Olisiko tässä aika mainita ns. suoritusorientoituneet oppijat, jotka haluavat vain kurssin läpi tai sitten ne, jotka haluavat kurssisuorituksen ja sen vieläpä hyvillä pisteillä? Huomaatko analogian ja onko koulukin siis … peliä?

Luutuneet käsitykset siitä, että peli ei kuulu kouluun, joutaa romuihin. On sanonta, että leikki on lapsen työtä. Miksi leikkejä ja pelejä ei tehdä niin, että niitä voidaan käyttää – hyödyllisesti – myös vanhempana. Suomalaiset oppilaitokset ovat hyviä ja tehokkaita monilla PISA-mittareilla mitattuna. Mitä voitaisiinkaan saavuttaa, jos pelien tuomat mielen- ja aktiivisuuden spurtit saataisiin ohjattua tavoitteelliseen oppimiseen?

Työssäoppiminen tai harrastusten parissa tapahtuva oppiminen on epä-virallista oppimista, jota kutsutaan myös non-formaaliksi oppimiseksi. Nykyisin erittäin suuri – voisin väittää, että suurin – osa ihmisen tiedosta ja taidosta tulee koulun tai jonkun oppilaitoksen ulkopuolelta. Yhteiskunnan työt ja sen moninaisuus on niin monimuotoista, että koulut eivät voi sitä hallita. Kouluissa ei voi opettaa kaikkea, mitä jossain työtehtävässä tarvitaan. Tarvitaan siis taitoa oppia elinikäisesti, kykyä ymmärtää miten voi oppia lisää. Tavallisesti sitä kysytään mistä mä saan lisää tietoa, kun on ongelma selvitettävänä. Ongelma ajaa ihmiseen hakemaan tietoa ja samalla hän oppii asiaa. Toivottavasti oppii edes sen verran, että osaa ratkaista ongelman. Useimmiten ratkaisu ei löydy oppikirjasta. Onko tässä tilanteessa -noin lähtökohtaisesti – ainesta pelinasetteluun?

On siinä. Nimenomaan monista työelämän tilanteista saadaan herkullisia pelitilanteita. Ihmiset haluavat menestyä työelämässä, tottaikai he haluavat ratkaista työelämän ongelman. Sehän kiinnostaa heitä. Eräs esimerkki tästä on Teamingstream -henkilöstönkehityspeli. Samoin on Game Bridge – työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Näissä peleissä korostuu monen pelaajan yhteistoiminta.

Huonona esimerkkinä voin mainita nimeltä mainitsemattoman ison kirjakustantajan palvelun. Ko. palvelussa on ainakin yksi (lue painokkaasti) ei-niin-hyvä tapaus. Harjoitteessa opetellaan englannin epäsäännöllisiä verbejä niin, että pelataan autopuzzlea. Auto pitää saada pois Puzzlesta muita autoja siirtelemällä. Jotta autoa voi siirtää, pitää vastata jokin kysytty verbimuoto oikein. Ei sitten mitään yhteyttä pelin ja aiheen välillä. Korkeintaan peli motivoi äkseeraamaan. Tämäkö on laatua? Palvelu on salasanojen takana, jotta vain – siis lapset – pääsevät itseään rääkkäämään. Voisit muuten miettiä mitä pedagogiikkaa esimerkki kuvaa.

Pelitutkimusta tehdään suomessa useammassa paikassa, mutta esim. Jyväskylän yliopistossa AgoraLabissa yhtenä teema-alueena korostuu pelien tutkiminen pedagogisesta näkökulmasta. Mikä onkaan siis hyvän pelin pedagogiikka? Vai onko niitä useampia? Vai onko (opetus)peli nähtävä didaktiikan näkökulmasta eli uutena opettajan kädenjatkeena muiden opetusvälineiden joukossa.

Share on Facebook

Yleisradio on Opettaja.tv -palvelussaan kerännyt ja julkaissut nettipalveluna paljon hyvää AV-visuaalista sisältömateriaalia oppimisen tueksi. Ohjelmaa ajankohtaisistakin aiheista tulee tv:n kautta, mutta suuri tallennetaan nettiin ja on katsottavissa verkon kautta. Nettipalveluun voi käyttäjä luoda käyttäjätunnuksen ja siten jakaa omaa näkemystään ja vinkkejä materiaaleista. Tunnuksen avulla pääsee luomaan oman kansion, suosikkeja ja keskustelemaan. Täydennyskoulutustakin on tarjolla.

Oppimateriaalit on jaettu teemoittain eli aihealueisiin, mutta materiaaleja pääsee hakemaan myös hakusanoilla. Lisäksi voi selata tasoittain esim. lukio, alakoulu, aikuiskoulutus tai oppiaineittain.

Verkossa materiaalin paljous on ongelma, mutta opettaja.tv tuo avuksi tuntikoosteet. Kirjautunut käyttäjä voi luoda tuntikoosteen jonkin aiheen ympärille käyttäen palvelun materiaaleja. Koosteeseen voi lisätä omia tehtävänantojaan. Koosteeseen pääsee oppija ilman tunnuksia. Vau! Juuri tämänkaltaisia työkaluja pitäisi olla enemmän ja kehityksen kulkea siihen suuntaan, jossa opettaja voi helposti käyttää materiaaleja ilman tekijänoikeusongelmia ja luoda oman kokonaisuuden omille oppijoilleen.

Täydennyskoulutusosiossa opettajien on mahdollista suorittaa oikeita kursseja. Hyppytunti on YLE Teemalta tuleva ohjelmasarja ja ohjelmat on katsottavissa myöhemmin Ylen verkkopalvelun Areenan ja tietysti opettaja.tv:n kautta.

Tämä on mainio palvelu. Silloin kun palvelua lanseerattiin Educa-messuilla useita vuosia sitten, olin paikalla ja sain hienon Opettaja.TV kahvimukin! On muuten edelleen käytössä.

Share on Facebook

Huvittelin Google Earthilla kiertämällä erilaisia paikkoja maapallolla. Se, että Google Eathilla (GE) pääsee minne haluamaansa paikkaan vaan, niin sovelluksen päälle on rakennettu kiertomatkoja (tour). Itsekin sellaisen voi rakentaa halutessaan. GE:tä voi hyödyntää monella muulla tavalla myös, esim. suunnistuskartan ja oman GPS-harhailureittinsä voi ladata Quickroute-ohjelman avulla. GE ja Quickroute ovat omalle koneelle ladattavia ohjelmia.

Kiertomatkoista ensimmäinen, joka ainakin minulle tuli heti avatessani GE:n kiertää Eiffel-tornin, Kristus-patsaan, Grand Canyonin, Sydneyn jne. jopa merenpohjan Titanic aluksen. On hienosti visualisoituja juttuja. Ja kohteita voi itse pyöritellä, katsella eri kulmista ja zoomailla. GE-näkymästä pääsee myös Earth-galleriaan, jossa on valikoima kiertomatkoja kohdetyyppien mukaan. Itse kiersin vanhoja linnoja, löytyy castles hakusanalla tai luokasta 3D-rakennukset. Kiertomatkalla GE hyppää suoraan kohteeseen ja ensimmäisellä kerralla kannattaa pysäyttää eli pistää pause, jotta ehtii näkymä latautua verkon kautta. Kun näkymä ei lataudu enää, eikun uudestaan play-napista ja kohdetta kierretään kuin helikopterista katsoisi. Kohteeseen GE pysähtyy, jolloin voi oikean yläkulman säätimistä hiiren avulla helposti zoomata ja pyörittää kohdetta (tai siis katselukulmaa ja etäisyyttä).

GE-ohjelman sisältö on sidottu GPS-paikkakoordinaatteihin ja siihen on ladattu satelliittikuvaa (lintuperspektiivi) maastosta. Koko maapallo on kierretty tällä tavalla. Hauskaa on, että siinä missä asun on talvella kuvattu maisema, mutta 4km päässä on jo kesällä kuvattu maisema. Omaa asuinpaikkaa kun tulee kuitenkin katsottua. Toki kuva voi olla muutaman vuoden vanhaakin, jolloin kaikki uudet rakennukset eivät näy.

Kuvan päälle voi itsekin rakentaa erilaisia kohteita mm. 3D-kohteita, teitä, rajoja, kylttejä, reittejä jne. Tällä tavoin on tehty useimmat kiertomatkojen kohteet. GE:n kirjastosta löytyy varsin mielenkiintoisia juttuja mm. laivoista ja merenalaisesta elämästäkin. Lisäksi GE näkymässä on maaston korkeustieto mukana ja maasto näyttää, ihan siis 3D:ltä! Samoin Panoramio-palvelun kautta voivat kaikki käyttäjät sitoa omia valokuviaan eri paikkoihin. GE-ohjelman tasot ovat tietynlaisia lisäkerroksia satelliittikuvan päälle. Tasoista voi itse valita mitä haluaa katsella ja näyttää. Dataa voi itse rakentaa, joten GE-palvelu on yksi sosiaalisen median muoto. Opetuksessakin esim. maantiedossa GE:tä käytetään myös.

Share on Facebook

Moodle 2.0 ei ole vielä täysin julkistettu, vaikkakin siitä on kokeilussa ollut jo useampi preview-versio. Katselinpa ja myös kokeilin uutta Moodlea paikallisesti omalla PC:llä ja tässä muutama huomio uusista Moodlen piirteistä. Moodleen on todellakin kehitetty. Siihen on tehty muutama iso parannus ja paljon pienempiä uutuuksia ja uudistuksia.

Navigointi paranee huomattavasti, sillä kun isolla kurssilla on sisältöä, sitä voi olla paljon. Moodlessa sisältö kasaantuu yleensä kurssin pääsivulle ja silloin sen selailu ja sisällön etsiskely on hankalaa. Moodlen 1.9 versiossa on minulla ollut käytössä Content menu, mutta nyt samantyyppinen navigointi tulee oletukseksi. Navigointi-sivulohko on joustava käyttöliittymä kaikkeen omaan toimintaan moodlessa. Pääosiot lohkossa ovat My home, Site pages, My profile ja My courses osiot. Näiden alta avautuvat oma sivu, koko sivusto, oma profiili ja tietysti kaikki omat kurssit. Osion alavalikon kautta pääsee heti haluamaansa paikkaan ilman vaivalloista selailua. Navigointi nopeutuu kurssin sisällä kun valikosta näkee sisällöt otsikkotasolla heti.

Omat tiedostot on täysin uusi ominaisuus. Moodleen voi tallettaa ja hallita omia yksityisiä tiedostoja. Tiedostoja voi ladata omalta koneelta tai eri rajapintojen kautta tiedostoja saa useista sisällönhallintajärjestelmistä mm. Alfresco, Picasa, Flickr ja Google Docs.

Tietovarantojen tai yksinkertaisemmin tiedostojen säilytys- ja hallintapaikkojen linkittäminen Moodleen käy näppärästi rajapintojen kautta. Esim. Google docs, Flickr, Mahara, Youtube, Wikimedia palveluista voidaan tuoda sisältöä Moodleen näppärästi. Tällöin sisältöä ei tarvitse Moodleen säilöä vaan sisältö on lähdepalvelussa ja sisältö vain linkitetään Moodlenkin kautta käytettäväksi.

Ehdolliset aktiviteetit (conditional activities) ja sisällöt ovat tapa, jolla voidaan automaattisesti ohjata oppijan etenemistä Moodle-kurssin sisällä. Ehdollinen aktiviteetti tarkoittaa sitä, että sisältö ei edes näy oppijalle ennenkuin hän on tehnyt jonkin aikaisemmaksi määritellyn tehtävän. Aikaisemmalle tehtävälle voidaan asettaa rajoja esim. saada jokin minimipistemäärä, jotta voi päästä seuraavaan tehtävään (activity completion). Pedagogisesti (näin sosiaalisen median ja vapaan opetustyylin aikakaudella) tämä on hyvin opettajajohtoista, mutta joissain tapauksissa aivan perusteltavissa. Oppija voi myös itse määritellä (rasti ruutuun), että hän on tehnyt ko. tehtävän ja pääsee siten etenemään.

Oppijan on mahdollista viedä Moodle-tuotoksiaan portfolioonsa. Moodleen rakennetaan rajapinnat, joiden avulla esim. keskusteluviestit tai tiedostot voidaan tallettaa esim. Google Docsiin tai Maharaan. Tällä tavoin oppijalla on mahdollisuus rakentaa oma digitaalinen paikka omille digitaalisille tuotoksille.

Community Hub on ominaisuus, jossa yhteen Moodle-paikkaan (asennus) voidaan rekisteröidä useampia muita Moodle-paikkoja. Tällöin eri moodle-alustoilla toimivat voivat mainostaa kursseja, jakaa tietoja yms. yhden Moodle-paikan (Hubin) alla. Oppijat voivat hubissa etsiä itselleen sopivia kursseja. Ajatus on, että Hubista voisi muodostua paikka, jossa jaetaan hyviä opetuskäytänteitä.

Muita pienempiä, mutta tärkeitä parannuksia on tullut editoriin ja wikiin. Wiki on kokonaan uudistettu (pohjana NWiki) ja editori vaihdettu TinyMCE editoriin. Varmuuskopiointi ja palautustoimintoja on parannettu. Samoin näppärän Comments -lohkon avulla oppijat voivat helposti antaa palautetta.

Usein on sanottu Moodlen olevan sekavan näköinen. Moodlessa on ollut aina mahdollista sammuttaa ylimääräiset lohkot pois näkyvistä. Nyt Moodle2:ssa lohkot saa pienennettyä hyvin kapeaksi sivupalkiksi, josta ne saa tarvittaessa enemmän näkyville. Ulkoasussa on usein tyydytty vain pelkkään oletusulkoasuun, mutta teemoja muokkaamalla (värit, kulmat yms. “look’n'feel”) saa sellaisen ulkoasun, jotta Moodlea ei edes tunnista. Uuteen moodleen on lisäksi tavoitteena saada 20 uutta oletusteemaa. On sitten varaa valita.

Tässä pikainen katsaus. Lisää tietoa asiasta löytää.

Share on Facebook

Kirjoitin seuraavan jutun oman osa-aikaisen työpaikkani (vielä hetken aikaa) SISÄISEEN verkkolehteen. Ja heti sain myös kommenttia aiheeseen (jota en tosin voi julkaista tässä).

Osaamistavoitteiden määrittäminen tähtää myös oppijakeskeisyyteen. Opetuskulttuurimme on edelleen hyvin opettajakeskeistä ja oppijat tottuvat tai ovat jo tottuneet tähän. Haluammeko olla opetuksen ja opiskelukulttuurin osalta vanhanaikaisia?

Yliopistossamme on tapahtunut paljon muutoksia varsinkin organisaation ja hallinnon osalta. Miksi emme kehittäisi opetusta ja oppimista vieläkin tehokkaammin oppijaa vastuuttavaan oppijakeskeisyyteen. Tavoitteemme on kasvattaa itsenäiseen oma-aloitteellisuuteen kykeneviä diplomi-insinöörejä ja tutkijoita.

Kurssiemme tulisi menetelmällisesti tähdätä oppijalähtöiseen opiskeluun ja oppimiseen. Kurssin www-sivut materiaaleineen yleensä kaatavat sisällön opiskelijalle ja vasta periodien jälkeen tentissä katsotaan kuinka moni osasi. Osaamisen testaamista tulisi tehdä vähän kerrallaan koko kurssin ajan. Painoa tentti- ja kurssisuorituksista voidaan siirtää pitemmälle ajalle, joka on oppimisen kannalta erittäin iso ja positiivinen asia. Myös oppija itse huomaa paremmin, että hän ei osaa tuota tai tuota asiaa, jolloin oppijan tulee itse hakea ratkaisua ja apua osaamisvajeeseensa. Tällöin opettaja ja luennoitsija on oppijan resurssi muiden joukossa. Opettaja on myös ohjaaja ja kurssin vastuullinen organisoija, mutta vähemmässä määrin pelkkä luennoija ja tentin tekijä.

Tentin painotus kurssisuorituksessa on nykyisellään todella iso. Se on halpa ja helppo tapa testata. Osaamisen ja asioiden muistamisen kannalta kuitenkin hyvin huono. Muutaman pisteen bonustehtävät kurssin kuluessa ovat hyvä, mutta eivät ollenkaan riittävät hyvään lopputulokseen. Parempi tapa on tehdä kurssin suoritus pienemmissä pakollisissa osatehtävissä ja käyttää tenttiä esim. loppukokeena, mutta painoarvoltaan pienempänä. Olennaista on, että oppijoilla on aito tarve, mutta myös mahdollisuus käyttää opettajaa resurssina niin, että oppijat kysyvät asioita. Ainoastaan kysymysten kautta muodostuvalla keskustelulla on kaikkia hyödyttävä merkitys. Kysymiskulttuuri on 15 vuoden opettajakokemukseni perusteella hyvin heikko. Kysymis- ja keskustelukulttuuria voidaan edistää niin, että luodaan paine saada tehtäväratkaisut riittävän oikein.

Menetelmällisesti ja jopa automatisoituina välineinä voidaan käyttää oppimisalustoja esim. moodlea, jossa on foorumit ja monenlaiset tehtävämahdollisuudet, myös tehtäväpisteiden hallinta on hyvä. Välineeksi kelpaavat myös sosiaalisen median välineet kuten wiki, jonne tehdyt harjoitustyöt hyödyttävät monintavoin muita oppijoita. Wikin materiaalit säilyvät ja hyöty on moninkertainen verrattuna lopulta roskakoriin päätyviin oppijoiden selostuksiin paperilla. Olennaista on, että menetelmissä hyödynnetään muiden oppijoiden tekemää työtä ja oppijat tukevat toisiaan. Näin opettajan kuormaa voidaan vähentää.

Jos tällaiseen muutokseen halutaan lähteä, on se tehtävä hallitusti ja vaikkapa yksiköittäin. Yksittäisen opettajan kokeilut jäävät yleensä kritiikin saattelemina historiaan. Tässä asiassa on pedagogisen johtamisen vastuun ottajilla haastetta.

Share on Facebook