Olin eilen kuuntelemassa Maija Kärnän esitystä hänen omasta väitöstutkimuksestaan. Aihe käsitteli wikien ja blogien käyttöä oppimisessa, jossa konteksti oli ongelmalähtöinen oppimissykli ja substanssina liiketalous (AMK-taso). Oli mukava kuulla jo useamman vuoden ajan tehtyjä kokeilujasiitä miten some-välineet: wiki ja blogi toimivat. Myös keskustelualue oli työvälineenä mukana.

Ongelmalähtöisen oppimisen (PBL) sykliin hänellä kuuluivat avausistunto aloituksena ja lähitapaamisena, sen jälkeen tiedonhankinnan vaiheet etätehtävinä ja vertaisarviointineen etäjaksolla ja lopuksi purkuistunto. Tutkimusmenentelmänä hän käytti Design-tutkimusta, jossa eri ryhmillä ja vuosina (2006-2008) kokeiltiin eri työkalukokoonpanoja.

Kärnän mukaan wiki toimi erinomaisesti tiedon prosessoinnin välineenä, jossa tietämystä muodostettiin yhteisesti näkyväksi. Jos oppijat eivät olleet aikaisemmin käyttäneet tai tottuneet wikiin ja sen käyttöön, haaste oli arkuuden voittaminen. Eli kynnys editoida ja kirjoittaa muiden tekstien sekaan oli aluksi korkea. Yksilöllisiä eroja uusien toimintamallien omaksumiseen on paljon, mutta perustellen miksi wiki työmenetelmänä on hyvä, saatiin kaikki tekemään. Lopulta monet oppijat sanoivat, että tämähän on helpompi tapa tehdä asioita kuin aikaisemmat tavat.

Arvioinnin perustaksi myös oppijoiden keskuudesta nousi selkeä tarve eritellä kuka kirjoitti mitäkin. Oppijat itse korostivat sitä, että onhan kaikki varmasti osallistuneet tarpeeksi kurssin suorittamiseksi. Wikissä tämäkin pystyttiin ratkaisemaan niin, että kukin kirjoitti omalla värillään. Tällöin myös opettaja näki mitä kukin kirjoitti, mutta silti muodostettiin yhteistä sujuvaa tekstiä wikiin.

Kärnän mukaan blogeissa korostui subjektiivinen asenne tietoon ja sen tuottamiseen. Samalla se välineenä sai oppijat pohtimaan asioita syvällisemmin ja muiden osallistuessa blogivälineen kommentimahdollisuuden kautta, muodostui Kärnän haluamia merkistyskeskusteluja aiheen ympärille. Oppijatasolla haasteena Kärnä havaitsi, että joillekin blogi oli todella vaikea hahmottaa kun taas toisille se oli helppo ottaa käyttöön.

Kärnän tutkimuksen tuloksissa parhain välinekombinaatio oppimisessa oli blogi ja wiki -yhdistelmä. Keskustelualueitakin hän kokeili, mutta ne eivät tässä tapauksessa kunnolla toimineet. Blogin ja wikin yhdistelmä tuotti Kärnän mukaan eniten ylemmän tason tiedonrakennusta (analyysiä, arviointia, uuden tietoartefaktin luominen) kuin mitä ilman blogi-välinettä tehdyt tutkimusasetelmat. Kärnän tavoite oli oppimisessa ja oppimistuloksissa päästä siihen, että oppijat käyvät aiheen tiimoilta merkitysneuvotteluja. Näistä keskusteluista näkee opettajakin paremmin kuinka oppijat ovat päässeet kurssin tavoitteisiin ja yhteiseen tiedonrakennuksen ja ymmärryksen tilaan.

Parhaimmillaan Kärnän mukaan blogi ja wiki yhdessä muodostavat yhteisöllisen tiedonrakennuksen tilan. Työkalujen olisi hyvä olla samalla alustalla, jolloin oppijan ei tarvitsisi hyppiä eri välineiden välillä ja ne olisivat helposti käytettävissä. Kärnä käytti Moodlea, ainoastaan blogialusta piti valita muualta.

Maija Kärnän väitösjulkaisu:

Virtuaalinen tiedonrakennuksen tila ongelmaperustaisen oppimisen tukena

Tags:,,,

Tietokonelehdessä 8/2011 on Petteri Järvisen artikkeli “Yksityisyyttä ei enää ole”. Sen innoittamana pohdin asiaa formaalin oppimisen, opiskelun ja opettamisen näkökulmasta. Yksityisyyttä ei Järvisen (J:n) mukaan enää ole, koska tietoja kerätään miltei jokaisessa verkkopalvelussa. Palveluissa udellaan syntymäajoista ja kiinnostuksista lähtien kaikkea mahdollista. Riippuu palveluista millainen merkitys tiedoilla on palvelun toiminnan ja käytettävyyden kannalta. Lienee periaate se, että mitä enemmän kerrot itsestäsi sen paremmin sinulle on hyötyä palvelusta. Toisaalta riippuu palvelusta mitä udellaan, mutta ainakin perustiedot pitää palveluun syöttää. Jos koetat huijata ja syötät väärät tiedot, niin ainakin Google uhkaa sulkea koko tilisi. Ei, en halua menettää google-tiliäni, joten kiltisti oikeat tiedot vaan.

Rekisteröitymisten avulla kerätään tietoja. Tavoite on tietää mitä henkilö verkossa on tehnyt ja koko tekemisen historia tallettuu. Kaikki eivät tätä halua, mutta tietoja on pakko syöttää, jos verkkopalveluja (Google, Facebook jne.) haluaa käyttää. Tietoja käytetään lähinnä kaupallisiin tarkoituksiin. “Facebook on kaikkien aikojen järkyttävin vakoilukone”. Tämän oli lausahtanut Julian Assange. Älypuhelinten ansiosta joidenkin koko elämä on netissä. Paikkatietoisuuden yleistyminen ja hyödyntäminen kasvaa koko ajan. Ja sosiaalinen media välineineen lisää vettä myllyyn.

Miten sitten oppiminen? Tarvitaanko yksityistä oppimista? Sosiaalinen media ei ainakaan lisää yksityisyyttä. Avautumalla SoMessa tuot asiat esille. Kerrot mitä ajattelet ja samalla kerrot mitä puuhastelet. Oppimisen määritelmä “pysyvä käyttäytymisen muutos” on yksilötasolla, mutta SoMe-ideologian mukaan siihen pyritään yhdessä ja (avoimesti) sosiaalisessa prosessissa. Avoimesti jakamalla omaa osaamistaan saa muilta apua omaan prosessointiinsa, jota jakamalla taas muut hyötyvät. Hedelmällinen avoin SoMe-kultturi oppimisessa ei ole yksityistä toimintakulttuurinsa puolesta, mutta puhdas yksilön näin saavutettu osaaminen on yksityistä.

Useita vuosia sitten oli jo keskustelua julkisista ja ei-julkisista oppimisalustoista. Valitettavasti nykyäänkin avoin alusta ja materiaali ymmärretään siten, että kaikki formaali opetuksen järjestäminen olisi kaikkien nähtävillä. Minusta avoimella pitää viitata enemmänkin toimintatapaan, jolla formaalin opetuksen piirissä toimitaan. Esim. kurssilla sovitaan mikä materiaali ja mikä keskustelu on sitten muidenkin nähtävillä ja hyödynnettävissä sopivilla lisensseillä varustettuna. Salasanasuojattu oppimisalusta tai mikä tahansa paikka, jossa formaalia oppimista tapahtuu, voi olla erittäin avoin. Muut, ulkopuoliset, eivät vain näe hyvinkin avointa toimintaa.

Oma ennustukseni on, että emme tule koskaan pääsemään tilanteeseen, jossa ei olisi suojattuja eli yksityisiä yhdelle tai useammalle henkilölle tarkoitettuja oppimisratkaisuja.

Puhutaan myös siitä, että oppimistuotokset pitää jättää oppijalle formaalin oppimisvaiheen jälkeenkin. Mutta mietipä oikeasti, kuinka paljon olet tarvinnut kouluaikaisia muistiinpanojasi myöhemmissä töissäsi. Mietin vain tätä asiaa, koska itseltä jäi paljon paperia/vihkoja opiskeluajoilta. Totesin, että en juurikaan ole tarvinnut. Siellä ne ovat arkistossa pölyttyneinä. Mutta hienoa on se, että nyt on jo ratkaisuja, joissa oppija saa materiaalin itselleen talteen. Kaikille näkyvissä palveluissa/ratkaisuissa Google kerää ne kyllä…

Tags:,

Monta pohdittua näkökulmaa wikipediaan. Lehti on Tieteessä tapahtuu. http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/319
Aihe ponnahti esille AVO-hankkeen vertaistuotannon laatu -paneelissa.

Tags:

…on kirja jota parhaillaan luen. On muuten hyvä kirja! Suosittelen. Lasse Koskela, Jari Koskinen ja Pasi Lankinen kirjoittavat osuvasti viestintään liittyvistä termeistä ja teemoista. Kirja toimii hyvänä tietoteoksena, joka avaa tietoon ja viestintään liittyviä kulttuurisiakin asioita. Kirjoittajat ovat toimineet tai toimivat opettajina ja luennoijina. Kirja avaa hyvin nykyisen yhteiskunnan viestinnällistä tilaa ja

Kirjan sisällys alkaa nykyisen teknisen maailmankuvan hahmottamisesta ja kulkee tiedon hankinnan kautta verkostoihin ja innovaatiotoimintaan. Varsinkin verkosto-osuus osuu ytimeen, sillä siinä on kuvattu kuinka viestintä kutoutuu viimeaikaisen teknologian mahdollistamaan yhteisöllisyyteen ja verkostomaiseen yhdessätekemiseen. Luinkin tuon kappaleen ensin, koska se oli eniten omaa kiinnostukseni aluetta lähinnä.

Kirjan kuvitus on hauska ja kiinnostava. Osuvia huomiota käyttäytymisestämme ja toimintavoistamme. Kirjassa jotenkin vähänlaisesti tekstiä ja asiaa. Voisi kuvitella, että aiheista saisi enemmänkin irti. Ehkä kirja on haluttu pitää lyhyenä ja johdantona teemoihin. Kirja on ilmestynyt jo 2007, mutta ei asia ole mihinkään vanhentunut.

Tags:,,

Yhteisöllinen media ja muuttuva markkinointi -kirja on mainio johdatus siihen mitä verkossa yrityksen ja yhteisön näkökulmasta voi tehdä. Kirja keskittyy markkinointiin, mutta ilmiöt, joihin markkinointi verkossa perustuu on yhteisöllisyys ja ihmisten mielenkiinnon herättäminen. Verkossa on jo palveluja, joissa surffaaja otetaan mukaan tekemään juttua, joka liittyy yrityksen toimintaan. Vai mitä sanot palvelusta, jossa voi itse suunnitella T-paidan kuviot. Suunnitteluun osallistuvat muutkin palveluun eksyneet. Jos suunnittelusta tulee hyvä, yritys valmistaa paitoja oikeasti ja myy niitä. Voisi ajatella, että ostajat ovat jo valmiina.

Kirja on kirjoitettu mukavasti luettavalla otteella ja kirjan parissa vierähtääkin helposti tovi. Tässä voi myös ajatella, että surffaaja on oppija, joka koukutetaan mukaan toimintaan, jossa samalla opitaan. Yhteisölliseen mediaan vahvasti liittyvät wiki ja blogityyppiset palvelut ja näiden yhdistelmät luovat uusia mahdollisuuksia opiskella ja järjestää opetusta. Haaste on siinä kuinka järjestää tavoitteellista ja ohjattua oppmista, johon koulutuksessa pyritään.

Kiitokset kirjoittajille Sami Salmenkivelle ja Niko Nymanille.

Tags:,

Maailmaa skannatessa löysin ja luin Helsingin yliopistossa tehdyn (jo 2006) käsikirjan verkko-opettajlle. Laadukkaasti verkossa: Verkko-opetuksen käsikirja yliopisto-opettajalle antaa poikkeuksellisesti yliopistomaailmaan nähden käytännönläheisiä vinkkejä verkko-opetukseen. On tutkittua, löydettyä, pohdittua, linkkivinkkiä, tietoiskua jne. tässä mainiossa oppaassa. On hyvä lisä aiheen parissa työskenteleville, eikä todellakaan ole mitenkään vanhentunutta asiaa. Oppaan ovat tehneet Erika Löfström, Kaisa Kanerva, Leena Tuuttila, Anu Lehtinen ja Anne Nevgi. Kiitos heille.

Tags:

Lueskelin HAMKin eLearning Centren julkaiseman oppaan nimeltä Verkko-opetuksen tuotannosta opittua. Opas on mukavan ytimekäs ja avainasiat kokoova teos kuinka verkko-opetusta voi suunnittella ja mitä tulee ottaa huomioon. Verkko-opetus nähdään oppaassa lähinnä kurssin näkökulmasta ja tiiviinä projektimaisena työpakettina. Hankkeessa esiintulleet asiat, ohjeet ja vinkit on hyvin esitetty ja opas on varmasti hyödyllinen kaikille verkko-kurssia suunnitteleville. Verkko-opetus vain ei sitten lopu hankkeen päätyttyä. Hankkeessa on ollut mahdollista resurssoida monia eri asiantuntijoita, mutta opetuksen jatkumossa porukka on sitten vähissä. Yksittäinen opettaja ei välttämättä taidoiltaan osaa kehittää ja uudistaa materiaalia. Opas sopiikin ensimmäiseen verkkomateriaalin ja -opetuksen tuotantoprojektiin, mutta kuinkas sitten, kun materiaalia/opetusta pitäisi käyttää/tehdä hieman toisella tavalla tai jopa ottaa paloja sieltä täältä uudelleenkäytettäväksi toisella kurssilla. Oppaan ovat tehneet Henna Aho ja Jaana Kullaslahti.

Tags:,,,