Jonkun aikaa Suomessakin on kohistu Flipped Classroom -termillä nimitetystä opetusmenetelmästä. Asia on hieman herättänyt ihmetystä, ja monet opettajat ovat sitä jo kokeilleetkin tai ottaneet käyttöön. Kokemuksista on kirjoitettu moniin blogeihin. Linkkejä on tuolla lopussa.

Kyseessä ei ole uusi menetelmä, mutta nykyinen tieto- ja viestintätekniikan käytön kasvu ja murros suomalaisissakin kouluissa ja oppilaitoksissa on nostanut menetelmän parrasvaloihin. Muunmuassa matematiikan opetuksen parissa työskentelvät muutamat opettajat käyttävät menetelmää. Menetelmää voi soveltaa muissakin oppiaineissa tai kursseilla.

Perinteisesti on opittu tapaan, jossa lähitapaamisessa tai tunnilla opettaja kertoo tai luennoi tai esittää oppijaryhmälle uuden suunnitelman mukaisen opittavan teorian tai asian. Tämän jälkeen oppijat saavat opettajalta kotitehtäviä, joilla harjoitellaan uuden asian tai teorian soveltamista. Järjestys on siis se, että ensin lähitapaamisessa opettaja esittää uuden asian ja sitten ryhmä hajaantuu tekemään tehtäviä.

Käänteisessä tavassa onkin toisinpäin eli ennen lähitapaamista teoria tai uusi opiskellaankin mahdollisimman hyvin jo kotona ja tunnille tullaan tekemään kotitehtäviä. Opettaja on saattanut tehdä opetusvideoita tai muuta materiaalia, joista asiaa on omaksuttu ikäänkuin kotitehtävänä. Ja tunnille tullaankin asiaa kertaamaan tehtävien tekemisen merkeissä.Hyvä esimerkki tästä ovat matematiikkaan tehdyt mainiot suomalaiset opetusvideot.

Mitä hyötyä käänteisestä opetusmenetelmästä on?

Tunnilla oleva aika käytetään nyt yhdessä (tai joskus yksilölliseen) tekemiseen, ja opettaja kiertää auttamassa ja/tai oikomassa väärinymmärryksiä. Tunnin aika käytetään aktiivisesti harjoittelemiseen. Tällöin yhdessä olemisesta on eniten hyötyä oppimisen näkökulmasta – voi kysyä myös kaverilta. Jos tunnin aikaa käytetään luennointiin ja oppijat passiivisesti kuuntelevat, voi se olla vähemmän hyödyllistä.

Tunnilla opettaja kiertää auttamassa yksilöllisesti. Oppijat ovat eri tasoilla ja etenevät eri tahtiin. Tämä menetelmä sallii yksilöllisen etenemisen ja jopa paremman eriyttämisen. Toiset oppijat voivat suorittaa kurssin ja oppia asioita nopeammin kuin toiset. Opettaja pääsee keskittymään paremmin vaikeimpiin asioihin ja enemmän ohjausta vaatiiviin oppijoihin.

Menetelmä korostaa oppijan aktiivista roolia oppimisensa mahdollistajana. Yleensä aktiivisuus tarkoittaa enemmän työtä, jota oppija tekee. Oppija ponnisteleekin nyt teoria tai uuden asian omaksumisessa ja tulee sitten tunnille yhteen muiden kanssa KYSELEMÄÄN aiheesta lisää.

Teorian esitys tai luennointi on siis siirretty itsetehtäväksi kotityöksi ja kotitehtävät tullaankin tekemään tunnille – siis KÄÄNTEINEN opetusmenetelmä. Classroom sana kuvaa luokkahuonetta, mutta menetelmä sopii muuallekin. Asian selittäminen on vain helpointa näin. Itse nimitän tapaa käänteiseksi opetusmenetelmäksi, jos sitä nyt pitää erityisesti joksikin nimittää.

Lisää aiheesta:
http://www.knewton.com/flipped-classroom/

Suomalaisia opetusvideoita mm. matematiikkaan ja kemiaan:
http://opetus.tv/

http://edumol.fi/

Yksilöllisen oppimisen opetusmalli
http://maot.fi/oppimisymparisto/yksilollisen-oppimisen-opetusmalli/

 

Tags:,,

Paikallislehti päätti tehdä jutun paikallisesta yrittäjästä. Täytyy vain ihailla miten hyvin toimittaja kirjoittaa. Itsekin pitää välillä tarkistaa miten saan sanottua ytimekkäästi sen, mitä yritykseni onkaan tekemässä. Artikkelissa se on hyvin tehty. Tiedän, että yrittäjänä tulee osata pitää hyviä hissipuheita, mutta kukapa koskaan siinä hyvä on. Riittää, että on vain muita parempi ja pärjää. Vai kuinka?

Lehtiartikkeli: Kangasalan Sanomat 9.8.2011

Tags:

Olin mobiilikesäkoulussa oppimassa, kuulemassa, näkemässä ja ymmärtämässä missä tällä hetkellä mennään mobiilipedagogiikassa. Sana on nyt muotisana, mutta tarkoittaa sitä miten liikkuvaa tai muuten etäällä olevaa oppijaa kasvatetaan uusiin asioihin. Minullehan pedagogiikka on ja tarkoittaa kasvamista (laajasti ymmärrettynä) uuteen asiaan.

Mobiilipedagogiikka käsittelee kaikkia niitä opetukseen, opiskeluun, oppimiseen ja näiden alle liittyviä käytännön asioitakin, joilla hallitaan tilanne, jossa oppija ei juurikaan ole lähietäisyydellä. Esimerkkeinä tällaista tilanteesta voidaan mainita vaikkapa työharjoittelu ja luontopoluilla vaeltelu, joissa oppijasta halutaan kuulla ja oppijaa halutaan ohjata. Oppijan on suoritettava tehtäviä jossakin kaukana opettajasta, mutta toisaalta jotenkin linkitettynä opettajan valvontaan. Näissäkin tilanteissa oppiminen pitää saada näkyväksi eli tavanomaisesti sanottuna oppijan halutaan raportoivan tekemisistään. Raporteista tai päivityksistä nähdään, että kyllä oppija oikealla ohjatulla uralla menee ja hyvä niin. Jos ei mene, voidaan asiaan puuttua nopeammin vaikkapa tekstiviestillä.

Mobiilipedagogiikka ja sen käytänteet tarkoittavat enimmäkseen oppijan OHJAAMISTA. Mutta tottahan toki kokonaisvaltaisesti ajateltuna mukana on aktivoimiset, seurannat, reflektoinnit ja muut vastaavat käytännön asiat, jotta oppimisesta saadaan mielekäs tapahtuma kaikkien kannalta. Toisaalta mobiilipedagogiikan tutkimusprojektit selvittävät tutkii miten kaikkea voidaan tehdä. Laitteita ja verkkoja, eli puhelimia ja 3G-nettiä,  on saatavilla, mutta teknologia uusituu koko ajan ja laiteriippuvuutta ei ole mielekästä edes ajatella. Ajatellaan siis toimintaa ja käytänteitä, joilla päästään hyviin oppimistuloksiin!

Mobiilikesäkoulussa oli monenlaista rastia ja asiaa, mutta kaikki vielä hieman hakivat mitä tuleman pitää. Valmiita vastauksia ei ollut kellään. Välineitä jo käytetään ja niitä kehitetään edelleen. Aika näyttää. Itse pääsen seuraamaan Mobiilisti hanketta aitiopaikalta. Tämä hanke on hyvä juttu.


Selaimessa toimiville verkkovälineille, joita koulutuksessa, opetuksessa, valmennuksesssa, oppimisessa jne. käytetään on monta nimeä. Oppimisalusta, verkko-oppimisalusta, oppimisympäristö, valmennusalusta jne. ovat muutamia. Kaikille olennainen ja yhteinen nimittäjä on verkon tai netin kautta. Valtaosa liikenteestä tapahtuu verkosta käyttäjälle eli verkosta ladataan sisältöä ja hyödynnetään sitä. Lataaminen, informaation saanti on toki hyödyllistä, mutta kun mennään tuon tavoitteellisen opetuksen ja koulutuksen puolelle suunta pitäisi olla enemmän oppijoilta verkkoon päin. Nimenomaan verkon kautta muille oppijoille ja tätä toimintaa kouluttaja tai opettaja stimuloi ja ohjaa.

Verkkoalustan käyttöönotossa pitää siis muuttaa asennetta käyttää verkkovälineitä, pelkkä opettajan laittamien materiaalien lataaminen opiskelutyössä ei riitä alkuunkaan. Käyttöönottoprosessissa ei riitä, että alusta otetaan teknisesti haltuun ja tiedetään nappulat ja mitä niiden kautta saadaan tehtyä. Käyttöönottokoulutuksen jälkeen pitäisi myös ymmärtää, kuinka tavoite eli hyvä koulutus tai valmennus voidaan verkkovälineillä hyvin tehdä. Käyttöönottokoulutukseen kuuluu koulutusprosessin uudelleenajattelu niin, että ymmärretään verkkovälineen tuomat uudet tavat ja menetelmät myös oppijan ja koko prosessin näkökulmasta.

Käyttöönottoprosessin vaiheet lyhyesti:

  1. Asiakasneuvottelu, keskustellaan tarpeista ja mahdollisuuksista, päädytään ehkä tarjousvaiheeseen
  2. Tarjouskierros
  3. Hyväksyttyä tarjosta täsmennetään ja tehdään sopimus sen pohjalta
  4. Sovitaan käyttöönottokoulutukset: manager hallitsee käyttäjiä,  kurssivastaava luo kursseja
  5. Viedään kaikki muut käyttäjät järjestelmään
  6. Varsinaisille kouluttajille järjestetään verkkopedagogiikka ja koulutus verkossa koulutuspäivät ja sen jälkeen tarkemmat välinekoulutusjaksot
  7. Tuki ja ylläpito jatkuvaa sopimuksen mukaisesti

Käyttöönotto on varsin suoraviivainen ja jopa nopea prosessi, kun käytettävät tekniset ratkaisut ovat laadukkaita ja luotettavia. Varsinaisen onnistumisen luovat kouluttajat, jotka varsinaisesti ohjaavat oppijoita alustalla. Ohjaajien velvollisuus on tehdä alustasta paikka, jossa on helppo opiskella eli keskustella ja tehdä tehtäviä ja ryhmätöitä. Alustan ja tehtävien pitää tukea sosiaalista kanssakäymistä, koska verkossa kaveriapu on erittäin tärkeä. On raskasta, jos kouluttaja tukee jokaista oppijaa erikseen, eivätkä oppijat saa tukea toisiltaan.

Tags:,,

Wikipedian artikkeli QR-koodista

Quick Response (QR)-koodi on kaksi-ulotteinen viivakoodi, joka voidaan lukea kännykällä tai muulla mobiililla päätelaitteella.QR-koodi nimi tulee sanoista Quick Response, joka tarkoittaa nopeaa vastetta vapaasti suomennettuna. QR-koodit loi ensimmäisenä japanilainen Denso-Wave yritys vuonna 1994. Päätelaitteen, siis yleensä kännykän, avulla koodin sisältämä informaatio saada selväkieliseen muotoon. Informaatio voi sisältää tekstinpätkiä tai linkkejä, mikä on käytetyin tapa. Koodin sisältämä linkki ohjaa käyttäjän todella vaivattomasti ja nopeasti johonkin verkkosivulle tai verkkopaikkaan. Maailmalta löytyy monia palveluita, jossa voi koodin luoda itse.

Laitteessa pitää olla kamera ja sopiva ilmainen koodien lukijaohjelma. Koodin lukijaohjelmalla ja kameraa käyttäen koodi kuvataan ja ohjelma tulkkaa koodin sisältämän informaation. Koodissa voi olla tekstiä, mutta jos siinä on linkki, ohjelma voi ehdottaa heti siirtymistä linkin osoittamaan paikkaan. Lukijaohjelmia on saatavilla ilmaiseksi kaikille yleisesti käytetyille puhelinmerkeille. Puhelinmallissa ja omassa liittymässä on oltava nettiyhteys, jotta linkit voidaan avata. Jos luetussa koodissa on vain tekstiä, ei nettiä tietystikään tarvitse. Kuitenkin koodien avulla saatava erityinen hyöty ja lukuisten sovellustapojen käyttö edellyttää verkkoon pääsyä. Nokian puhelimia käyttäville on infosivulla lisää tietoa malleista ja ohjelmista. Applen iPhoneen löytää vertailuja netistä esim. blogi-postaus 4 eri lukijasta.

Oppimiseen, opetukseen ja opiskeluun, koodin käyttö tuo yhden yksinkertaisen, mutta tehokkaan välineen ja menetelmän. Koodin avulla voidaan informaatio tuoda oppijalle heti ja hyvin yksinkertaisesti saataville. Informaatio voi olla videota, ääntä tai tekstiä. Se voi olla myös www-sivu, jolla taas on paljon muuta. Olennaista oppimisen sovellusalueellakin on koodien käytön seuranta. Seuranta tarkoittaa lähinnä tietoa siitä mitä, milloin ja kuinka paljon koodia luetaan. Paikkatietokin tiedetään, jos koodi on kiinteästi jossain paikassa esim. vaikka luontopolun varrella, nähtävyyden vierellä tai julisteessa.

Tässä muutama sovellusesimerkki ns. mobiilioppimiseen ja opettamiseen. Sovellusesimerkit voivat vaatia jonkin teknisen taustajärjestelmän. Taustajärjestelmillä voidaan hallinoida koodin takana olevaa sisältöä ja tehdä loki-tiedosta tilastoja.

  1. Sisällytä koodi palautteenannon välineeksi. Tee kaksi koodia esim. kyllä ja ei vastauksille. Oppija voi lukea haluamansa koodin. Koodijärjestelmän taustapalvelu kerää luetut määrät ja tilastoa voi katsoa palvelusta.
  2. Koodin avulla kännykkään muodostetaan SMS-viesti, joka lähetetään taustapalveluun. Taustapalvelusta voi seurata viestejä.
  3. Ohjaa oppija koodin avulla taustamateriaaleihin. Sisällytä www-linkin sisältävä koodi kalvoille tai papaerimateriaaliin.
  4. Ohjaa oppija mihin tahansa oppimateriaaliin, moodle-sivulle, ääniselostukseen, linnunlaulu-näytteeseen, YouTube -video-pätkään,
  5. Ohjaa oppija johonkin paikkaan Google-kartan avulla. Tee Google-kartta ja laita linkki QR-koodiin.
  6. Oppija voi vaikkapa mennä tekemään verkkotehtäviä koodin avulla.
  7. Sisällytä koodiin opettajan yhteystiedot vaikkapa vCard-muodossa. Oppija saa yhteystiedot vaivattomasti ja nopeasti.
  8. Oppija voi tilata itselleen RSS-syötteen koodin sisältämän linkin avulla.
  9. QR-koodi voi osoittaa keskustelualueelle, jossa on opettajan virittämä keskustelu kohteesta, jossa koodi sijaitsee.
  10. Oppija voi valmistaa raportin tai muuta materiaalia verkkoon, jonne jakaa linkin koodin avulla.
  11. Koodin ja taustasivuston avulla voi muodostaa paikkariippuvaisen sivuston, jonne kävijä voi jättää viestin (teksti, ääni, kuva, video) itsestään.

Ylläolevat ehdotukset ja ideat ovat joko heti käytettävissä tai vaativat taustajärjestelmän kehittämistä. Taustajärjestelmät eivät kuitenkaan ole mahdottoman kalliita tai vaikeita rakentaa. Tekniikka on jo periaatteessa olemassa, mutta tarvitaan vain yhdistelytaitoa ja uutta ideointia.

Kokosin linkkilistan Diigo-palveluun, jota voit katsoa ilman kirjautumisia. Tutustu aiheeseen lisää linkkien avulla. Näppärää on katsoa materiaaleja linkin yhteydessä olevan preview-toiminnon avulla. Linkkikistan nimi on qr-koodi oppimisessa.

Lukijaohjelmia voi etsiskellä hakusanoilla qr code reader ja koodin teko-palveluita qr code generator. Suomalaisia palveluita on mm. http://keycode.co/ ja http://www.heippa.com/.

Tags:,,

Olinpa Suomen oppimispelit ry:n järjestämässä koulutustilaisuudessa, jossa käytiin kuuntelemassa ja keskustelemassa muutaman alaa hyvin tuntevan henkilön kanssa. Pelien yhdistäminen opetukseen ja oppimiseen on mielenkiintoinen aihe. Jos pelien koukuttavuudesta ja tehokkuudesta saadaan edes osa kanavoitua myös ns. hyödylliseen oppimistoimintaan, tehostaa se opetusta paljon. Huomaa edellisessä sanajärjestys. Selitän seuraavaksi.

Pelit mielletään ajanvietteeksi ja jollain tavalla ne taipuvaisen mielen ja ihmisen saavat pauloihinsa. Pelit vievät jotkut ns. mennessään, jolla tarkoitan sitä, että peleistä tulee arkinen osa ihmisen elämää. Joskus pelit voivat näytellä pääosaakin, ja voidaan puhua jopa peliriipuuvuudesta. Pelaamisen yleismaailmallisesta käsityksestä johtuen pelaamisen yhdistämistä oppimiseen ja opetukseen ollaan montaa mieltä. Mutta, jos siis osa pelin mielenkiinnosta ja siitä pelaamisen flow-mielentilasta voidaan valjastaa niin, että tapahtuu tarkoituksellisesti oppimista, voidaan puhua, että pelaamisen avulla voidaan myös opettaa.

Oppimista tapahtuu peleissä, jos mielletään pelin logiikan ja tapahtumien tavoitteellista opettelua pelissä pärjäämisen takia. Pelaajan kannalta se on tavoitteellista, mutta kuitenkin yleisesti arkioppimista eli informaalia oppimista. Pelaaja oppii huomaamattaan pelin asioita pisteitä jahdatessaan. Entä, jos koulussakin jahdataan pisteitä ja samalla opitaan huomaamattaan? Olisiko tässä aika mainita ns. suoritusorientoituneet oppijat, jotka haluavat vain kurssin läpi tai sitten ne, jotka haluavat kurssisuorituksen ja sen vieläpä hyvillä pisteillä? Huomaatko analogian ja onko koulukin siis … peliä?

Luutuneet käsitykset siitä, että peli ei kuulu kouluun, joutaa romuihin. On sanonta, että leikki on lapsen työtä. Miksi leikkejä ja pelejä ei tehdä niin, että niitä voidaan käyttää – hyödyllisesti – myös vanhempana. Suomalaiset oppilaitokset ovat hyviä ja tehokkaita monilla PISA-mittareilla mitattuna. Mitä voitaisiinkaan saavuttaa, jos pelien tuomat mielen- ja aktiivisuuden spurtit saataisiin ohjattua tavoitteelliseen oppimiseen?

Työssäoppiminen tai harrastusten parissa tapahtuva oppiminen on epä-virallista oppimista, jota kutsutaan myös non-formaaliksi oppimiseksi. Nykyisin erittäin suuri – voisin väittää, että suurin – osa ihmisen tiedosta ja taidosta tulee koulun tai jonkun oppilaitoksen ulkopuolelta. Yhteiskunnan työt ja sen moninaisuus on niin monimuotoista, että koulut eivät voi sitä hallita. Kouluissa ei voi opettaa kaikkea, mitä jossain työtehtävässä tarvitaan. Tarvitaan siis taitoa oppia elinikäisesti, kykyä ymmärtää miten voi oppia lisää. Tavallisesti sitä kysytään mistä mä saan lisää tietoa, kun on ongelma selvitettävänä. Ongelma ajaa ihmiseen hakemaan tietoa ja samalla hän oppii asiaa. Toivottavasti oppii edes sen verran, että osaa ratkaista ongelman. Useimmiten ratkaisu ei löydy oppikirjasta. Onko tässä tilanteessa -noin lähtökohtaisesti – ainesta pelinasetteluun?

On siinä. Nimenomaan monista työelämän tilanteista saadaan herkullisia pelitilanteita. Ihmiset haluavat menestyä työelämässä, tottaikai he haluavat ratkaista työelämän ongelman. Sehän kiinnostaa heitä. Eräs esimerkki tästä on Teamingstream -henkilöstönkehityspeli. Samoin on Game Bridge – työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Näissä peleissä korostuu monen pelaajan yhteistoiminta.

Huonona esimerkkinä voin mainita nimeltä mainitsemattoman ison kirjakustantajan palvelun. Ko. palvelussa on ainakin yksi (lue painokkaasti) ei-niin-hyvä tapaus. Harjoitteessa opetellaan englannin epäsäännöllisiä verbejä niin, että pelataan autopuzzlea. Auto pitää saada pois Puzzlesta muita autoja siirtelemällä. Jotta autoa voi siirtää, pitää vastata jokin kysytty verbimuoto oikein. Ei sitten mitään yhteyttä pelin ja aiheen välillä. Korkeintaan peli motivoi äkseeraamaan. Tämäkö on laatua? Palvelu on salasanojen takana, jotta vain – siis lapset – pääsevät itseään rääkkäämään. Voisit muuten miettiä mitä pedagogiikkaa esimerkki kuvaa.

Pelitutkimusta tehdään suomessa useammassa paikassa, mutta esim. Jyväskylän yliopistossa AgoraLabissa yhtenä teema-alueena korostuu pelien tutkiminen pedagogisesta näkökulmasta. Mikä onkaan siis hyvän pelin pedagogiikka? Vai onko niitä useampia? Vai onko (opetus)peli nähtävä didaktiikan näkökulmasta eli uutena opettajan kädenjatkeena muiden opetusvälineiden joukossa.


Moodle 2.0 ei ole vielä täysin julkistettu, vaikkakin siitä on kokeilussa ollut jo useampi preview-versio. Katselinpa ja myös kokeilin uutta Moodlea paikallisesti omalla PC:llä ja tässä muutama huomio uusista Moodlen piirteistä. Moodleen on todellakin kehitetty. Siihen on tehty muutama iso parannus ja paljon pienempiä uutuuksia ja uudistuksia.

Navigointi paranee huomattavasti, sillä kun isolla kurssilla on sisältöä, sitä voi olla paljon. Moodlessa sisältö kasaantuu yleensä kurssin pääsivulle ja silloin sen selailu ja sisällön etsiskely on hankalaa. Moodlen 1.9 versiossa on minulla ollut käytössä Content menu, mutta nyt samantyyppinen navigointi tulee oletukseksi. Navigointi-sivulohko on joustava käyttöliittymä kaikkeen omaan toimintaan moodlessa. Pääosiot lohkossa ovat My home, Site pages, My profile ja My courses osiot. Näiden alta avautuvat oma sivu, koko sivusto, oma profiili ja tietysti kaikki omat kurssit. Osion alavalikon kautta pääsee heti haluamaansa paikkaan ilman vaivalloista selailua. Navigointi nopeutuu kurssin sisällä kun valikosta näkee sisällöt otsikkotasolla heti.

Omat tiedostot on täysin uusi ominaisuus. Moodleen voi tallettaa ja hallita omia yksityisiä tiedostoja. Tiedostoja voi ladata omalta koneelta tai eri rajapintojen kautta tiedostoja saa useista sisällönhallintajärjestelmistä mm. Alfresco, Picasa, Flickr ja Google Docs.

Tietovarantojen tai yksinkertaisemmin tiedostojen säilytys- ja hallintapaikkojen linkittäminen Moodleen käy näppärästi rajapintojen kautta. Esim. Google docs, Flickr, Mahara, Youtube, Wikimedia palveluista voidaan tuoda sisältöä Moodleen näppärästi. Tällöin sisältöä ei tarvitse Moodleen säilöä vaan sisältö on lähdepalvelussa ja sisältö vain linkitetään Moodlenkin kautta käytettäväksi.

Ehdolliset aktiviteetit (conditional activities) ja sisällöt ovat tapa, jolla voidaan automaattisesti ohjata oppijan etenemistä Moodle-kurssin sisällä. Ehdollinen aktiviteetti tarkoittaa sitä, että sisältö ei edes näy oppijalle ennenkuin hän on tehnyt jonkin aikaisemmaksi määritellyn tehtävän. Aikaisemmalle tehtävälle voidaan asettaa rajoja esim. saada jokin minimipistemäärä, jotta voi päästä seuraavaan tehtävään (activity completion). Pedagogisesti (näin sosiaalisen median ja vapaan opetustyylin aikakaudella) tämä on hyvin opettajajohtoista, mutta joissain tapauksissa aivan perusteltavissa. Oppija voi myös itse määritellä (rasti ruutuun), että hän on tehnyt ko. tehtävän ja pääsee siten etenemään.

Oppijan on mahdollista viedä Moodle-tuotoksiaan portfolioonsa. Moodleen rakennetaan rajapinnat, joiden avulla esim. keskusteluviestit tai tiedostot voidaan tallettaa esim. Google Docsiin tai Maharaan. Tällä tavoin oppijalla on mahdollisuus rakentaa oma digitaalinen paikka omille digitaalisille tuotoksille.

Community Hub on ominaisuus, jossa yhteen Moodle-paikkaan (asennus) voidaan rekisteröidä useampia muita Moodle-paikkoja. Tällöin eri moodle-alustoilla toimivat voivat mainostaa kursseja, jakaa tietoja yms. yhden Moodle-paikan (Hubin) alla. Oppijat voivat hubissa etsiä itselleen sopivia kursseja. Ajatus on, että Hubista voisi muodostua paikka, jossa jaetaan hyviä opetuskäytänteitä.

Muita pienempiä, mutta tärkeitä parannuksia on tullut editoriin ja wikiin. Wiki on kokonaan uudistettu (pohjana NWiki) ja editori vaihdettu TinyMCE editoriin. Varmuuskopiointi ja palautustoimintoja on parannettu. Samoin näppärän Comments -lohkon avulla oppijat voivat helposti antaa palautetta.

Usein on sanottu Moodlen olevan sekavan näköinen. Moodlessa on ollut aina mahdollista sammuttaa ylimääräiset lohkot pois näkyvistä. Nyt Moodle2:ssa lohkot saa pienennettyä hyvin kapeaksi sivupalkiksi, josta ne saa tarvittaessa enemmän näkyville. Ulkoasussa on usein tyydytty vain pelkkään oletusulkoasuun, mutta teemoja muokkaamalla (värit, kulmat yms. “look’n’feel”) saa sellaisen ulkoasun, jotta Moodlea ei edes tunnista. Uuteen moodleen on lisäksi tavoitteena saada 20 uutta oletusteemaa. On sitten varaa valita.

Tässä pikainen katsaus. Lisää tietoa asiasta löytää.

Tags:,,

On monia edelleen, jotka eivät oikein ymmärrä mihin Moodlea voi käyttää ja miten siitä voi olla hyötyä. On myös monia, jotka Moodleen tutustuttuaan ovat pettyneet. Ei se tarjonnutkaan kaikkea mitä odotin, sanotaan. Suorasukaisesti pääteltynä ekassa tapauksessa ei  Moodleen ole juuri ollenkaan tutustuttu tai kukaan ei ole kertonut hyviä esimerkkejä sen käytöstä. Jälkimmäisessä tapauksessa syynä lienee jonkinlainen vaikeus ymmärtää Moodlen tausta-ajatusta. Tilannetta ei ollenkaan auta hypen kaltainen kuhina verkko-oppimisen, verkkoalustojen, sosiaalisen median jne. ympärillä. Tutkimus ja sen kautta jonkinasteinen luotettavampi tieto tulee jäljessä, mutta puhetta riittää sitäkin enemmän. Tekemisen meininkiä, kannatan sitä kyllä, mutta jos ei jaksa opetella koko ajan uusia juttuja tipahtaa auttamatta kärryiltä. Koetan tässä avata Moodlen taustaa ja sitä miksi se on menestynyt alustarintamalla. Kirjoitukseni perustuu pitkälti pedagogia-wikiartikkeliin moodle.orgissa.

Yksinkertaisesti ja lyhyesti pedagogia on kasvatusta. Kasvatukseen kuuluu ohjaaminen eli joku ohjaa jotakuta toista, opettaja oppilasta, kouluttaja oppijaa jne. Ohjaus voidaan ajatella myös toisinpäin niin, että oppija ohjaa kouluttajaa. Häh, absurdi tilanne, eihän näin voi olla! Voipas! Jos kouluttaja sallii kurssillansa oppijoiden osallistumisen ja vapaamman toiminnan myös kouluttaja oppii jotain. Tällaisessa tilanteessa tiukka roolijako pehmenee ja kouluttaja ei olekaan pelkkä tiedonantaja vaan myös ohjaaja ja osallistuja. Tämän ymmärtäminen vaatii kouluttajalta/opettajalta varsin paljon, eikä se ole ns. helppoa. Myöskään oppijat/opiskelijat eivät ole aina halukkaita saati valmiita toimintaan, jossa heillä onkin enemmän vapauksia. Jos opettaja ei oikein osaa viedä tai ohjata vapaampaa tiedonrakenteluprosessia oppimisprosessina eteenpääin, luisutaan käytännössä nopeasti takaisin siihen, että ope pitää tunnin/luennon ja sitten harjoitellaan tehtävillä. Lisäksi vapaampaan opiskelutyöskentelyyn kuuluu tiiviisti yhteistyö tai ainakin yhteistoiminallisuus kaikkien osallistujien kesken. Opettajakin on siis yksi osallistuja ja oppija, vaikkakin hänellä on veto-oikeus ja “ohjauslangat käsissään” .

Kaikki tietävät (tai luulen että tietävät) sanonnan, mikä menee näin: jos haluat oppia jonkin asian, opeta sitä toisille. Sanontaan kiteytyy paljon. Usein opiskelu on tiedon ja asioiden toistamista (vrt. ulkoaopettelu ja raporttien teko opettajan roskakoriin) eikä se ole kovin motivoivaa, mutta pisteet kurssista täytyy saada. Mutta entäpä, jos asiat tehdäänkin toisille oppijoille, tilanne muuttuu ratkaisevasti. Vertaiset eli toiset oppijat saavatkin nähdä ja kuulla ja jopa arvioida toistensa töitä. Paine työn laadun parantamiseksi kasvaa heti, ja ultimaattisin tilanne on, jos oppija pääsee jollain tavalla opettamaan toisia. Paras menetelmä usein on oppijoiden yhdessä tekeminen, jolloin he tekevät asioita toistensa nähtäville ja samalla tukevat toinen toisiaan. Muistatko, opettaja, kuinka työlastä oli tehdä hyviä kalvoja? Eikö ollutkin opettavainen kokemus myös sisällöllisesti?

Tehokas oppimistapa, jota ainakin aikuisena itse käytän paljon, on muilta oppiminen eli seuraamalla miten muut asian tekevät saan itselle vinkkejä omaan tekemiseeni. Kun ei millään jaksa enää pyörää keksiä uudestaan, on helpompaa saada pyörästä aihio ja muodostaa siitä omannäköinen. Tällä nettiaikakaudella on suosittua seurata tekstimuotoista asioiden virtaa. Luentosalissa tai luokassa voi kuulla oppijoiden kysymykset ja muiden vastaukset. Mietipä kuinka monesti olet itse saanut vinkin tai oppinut jotain lukemalla jonkun kuin oppikirjan tekstiä? Opimme siis paljon seuraamalla muiden aktiivisuutta.

Muiden seuraamiseen ja keskusteluun liittyy useinkin ihmettelyä, miksi tuo nyt noin sanoi. Aina ei tahdo ymmärtää, mitä kirjoittaja tai sanoja tarkoitti. Olisikohan sanojalla erilaiset taustatiedot asiasta? Tai tuleeko se jostain muualta, eri kulttuurista tai vain eri koulusta. On valtavan potentiaaliaalinen tilanne huomata, että joukossamme on erilaisia ihmisiä ja pelkästään se, että he tulevat muualta voi antaa yhteisen toiminnan kautta paljon. Lopputuloksen taso riippuu siitä osataanko joukon erilaisuutta hyödyntää. Tai osaako opettaja/kurssin vetäjä luoda tilanteen tai tehtävän, jossa hyödynnämme vertaisiamme. (Verkko)keskusteluhan tulee olla dialogimaista, jossa nimenomaan tähdätään muiden ymmärtämiseen.

Oppimisympäristöllä on haastetta, jotta ylläolevia periaatteita voidaan noudattaa. Eri koulutusalat ovat sisällöllisesti hyvin erilaisia, vrt. esim. tekniikan ala ja humanistiset alat. Opetus- ja opiskelutavat ovat erilaisia, eikä välttämättä samat välineet käy ollenkaan. Verkkovälineelle ja -alustalle kohdistuu joustavuus- ja sopeutumisvaatimuksia. Lisäksi oppijaryhmän osaamistaso aiheuttaa välineiden ja tehtävien valinnalle vaatimuksia. Jos ja kun kyseessä on verkkokurssi, oppijat toimivat vieläpä eri aikaan ja eri paikoissa.

Tässä hieman siitä mitä kuuluu sosiaaliseen konstruktivismiin ja yleisimmin “verkkopedagogiikkaan”. Moodle pyrkii välineillään tukemaan kuvattuja näkökulmia oppimisessa. Toisaalta Moodle sopii helppona ja ns. “ilmaisena” avoimen lähdekoodin ratkaisuna perinteisempään opettajavetoiseen opetukseen ja korvaa tarvittaessa kurssin www-sivut ja sähköpostilistat. Moodle ei ole kaikkiin tarpeisiin paras ratkaisu, mutta sen modulaarinen ohjelmitorakenne mahdollistaa hyvän integroitavuuden muihin ohjelmistoihin.

Tags:,,

Personal learning environment eli PLE tarkoittaa kullekin tyypillistä ympäristöä, tilaa, tapoja ja menetelmiä, jossa tai joilla opitaan asioita. Käsitteellisesti tästä on alettu puhua enemmän tietokoneistumisen ja verkostoitumisen myötä. Oppimisympäristö on nykyään nimittäin myös tietoverkossa, koska todennäköisesti kaikki käyttävät nykyisin tietokonetta opiskeluun ja oppimiseen. Tietoverkko sisältää tässä käytössä olevan tietokoneen ja kaiken sen mitä sähköisellä tavalla voidaan sinulle tietokoneen kautta esittää. Ratkaisevassa asemassa on tietenkin sinun oma toimintasi. Kuinka paljon haluat, että sinä tai sinun toimintasi on verkossa muiden koettavana, ikuisesti. Tietoverkolla eli tuttavallisesti internetillä on tapana säilöä kaikki mitä laitat verkkoon.

Wikipedian mukaan PLE:n merkittävin historia näyttää sijoittuvan 2000-luvulle. Siellä on määritelty, että PLE:n on oppimisen tavoitteiden asettamista, opimisen hallintaa ja kommunikoimista muiden, jotka ovat samassa oppimisprosessissa, kanssa. Lisäksi PLE muodostuu monista alisysteemeistä, sanotaan. Samaan hengenvetoon otetaan käsite VLE eli Virtual learning environment, mikä viitanne enimmäkseen siis sähköisiin verkossa oleviin järjestelmiin yhdessä. Nämä järjestelmät, mm. facebook, delicious, google ja monet muut mitä voi kuvitella, toimivat sinun omana osaltaan henkilökohtaisena mutta myös yhteisöllisenä ympäristönä, jossa teet tavoitteellista opiskelua ja ennenkaikkea opit asettamiesi tavoitteiden mukaisesti.

PLE on myös sinä itse eli ei kai siitä voi poistaa omaa tapaa opiskella ja oppia, eikä voi lukea pois omaa sosiaalista tapaa kommunikoida muiden kanssa. Kai se PLE on myös fyysinen ympäristö, jossa toimit oma tupa, huone, koulu, tms. paikka, jossa opiskelet. Tässä korostuu siis oppimispaikka, mutta entä sitten, kun paikka on täynnä kamaa eli tietoa ja materiaalia. Miten hallitset kaikkea tuottamaasi sinulle tärkeää oppimismateriaalia. Materiaalia, jonka avulla sinä olet oppinut tai ainakin tuottanut pitääksesi opettajasi tyytyväisenä ja saadaksesi hyviä arvosanoja.

Materiaalin hallinta on osa ns. knowledge management-käsitettä ja PLE:ä. Sähköisten välineiden kuten tietokoneen ja sen ohjelmien kuten wikien, blogien, ePortofolioiden avulla voit paremmin pitää tiedostot järjestyksessä. Mutta silti monilta tuppaa olemaan hävöksissä juuri se kaivattu dokumentti. Tiedon hallintaan ja lähinnä tiedon tehokkaaseen löytämiseen kaivataan tapoja ja menetelmiä. Tai kaivataan tapaa, jolla omaksua uusia tapoja. Kun kaikkea uutta tulee niin nopeasti. Välineitähän meillä on ja uusia verkko on pullollaan. Me ihmiset muutamme  toimintaamme yleisesti ottaen niin kovin hitaasti verrattuna työkalujen kehittymisvauhtiin. Tässäpä haastetta, mutta jatketaan työtä.

PS. Wikipedian artikkelin lopussa on herroja, joiden verkkojutuissa on hauskoja PLE-kaavioita.

Tags:,,,

Tämän vuotinen ITK2008 on takana ja näytteilleasettajan roolissa olin tällä kertaa. Omaan toimintaan keskittyen ja palveluita esiteltäessä päivät menivät vauhdikkaasti. Konferenssin muu ohjelma jäi siis aivan kokonaan katsomatta. Hyvän esittelypaikan ansioista porukkaa kiersi hyvin ja ääni tuli puhuttua käheäksi. Matosta nousevaa pölyä pidettiin yleisesti syypäänä näyttelyosaston huonoon ilmaan. Lämpötilakin nousi, koska tila oli varsin matala ja väkeä paljon.

Ohjelmaa konferenssissa oli paljon: viisi rinnakkaista foorumia ja teemaseminaarit päälle. Ohjelmasta sai valita mieleisensä. Sosiaalinen media ja web20-tavat olivat suosituinta aihepiiriä. Wikejä ja blogeja on jo nyt jonkin verran käytetty ja hyvistä kokemuksista oli esityksiä. Joku sanoikin, että hyvä kun alkaa pedagogiikkakin nostaa päätään uusien tekniikoiden keskellä.

Hyvä ajatus oli myös käydä keskustelua ennen konferenssia. Tämän mahdollisuuden tarjosi ITK-online. Kannattaa käydä kurkkaamassa.

Tags: