Tein syksyllä esimerkinomaisen oppaan moodleen ruutuvideona. Muutamat yhteistyötahot kun olivat hyvinkin kiinnostuneita laadukkaista ja helposti käytettävistä oppaista. Ruutuvideon jako eli screencast yleistyy nopeasti, josta esimerkkinä esim. youtubesta löytyvät monet videot. Youtube videot ovat ainakin toistaiseksi laadullisesti heikkoja, vaikka sinnekin sopivasti tekemällä saadaan käyttökelpoistakin jälkeä.
Tein erästä koulutusta varten pienen esityksen wiki-maailmasta. Sivutuotteena syntyi näppärästi pieni ruutuvideoesitys wikisivun luontiprosessista. Kaiken lähdekriittisyyden keskellä wikin lukija voi pureutua siihen mikä on jonkun sivun syntyprosessi. Sivun historia ja keskustelut väittelyineen avaavat lukijalle sitä maailmaa missä kirjoittajat ja kontribuuttorit ovat kirjoitushetkellä. Tällä tavoin voi asennoitua syntyneeseen tietoon ihan eri tavalla ja syntyhistorian tunteminen luo syvyyttä artikkelin tiedon tulkintaankin. Allaoleva video löytyy (laatu heikompi) myös youtubesta esim. hakusanalla ‘wikisivu’.
…on kirja jota parhaillaan luen. On muuten hyvä kirja! Suosittelen. Lasse Koskela, Jari Koskinen ja Pasi Lankinen kirjoittavat osuvasti viestintään liittyvistä termeistä ja teemoista. Kirja toimii hyvänä tietoteoksena, joka avaa tietoon ja viestintään liittyviä kulttuurisiakin asioita. Kirjoittajat ovat toimineet tai toimivat opettajina ja luennoijina. Kirja avaa hyvin nykyisen yhteiskunnan viestinnällistä tilaa ja
Kirjan sisällys alkaa nykyisen teknisen maailmankuvan hahmottamisesta ja kulkee tiedon hankinnan kautta verkostoihin ja innovaatiotoimintaan. Varsinkin verkosto-osuus osuu ytimeen, sillä siinä on kuvattu kuinka viestintä kutoutuu viimeaikaisen teknologian mahdollistamaan yhteisöllisyyteen ja verkostomaiseen yhdessätekemiseen. Luinkin tuon kappaleen ensin, koska se oli eniten omaa kiinnostukseni aluetta lähinnä.
Kirjan kuvitus on hauska ja kiinnostava. Osuvia huomiota käyttäytymisestämme ja toimintavoistamme. Kirjassa jotenkin vähänlaisesti tekstiä ja asiaa. Voisi kuvitella, että aiheista saisi enemmänkin irti. Ehkä kirja on haluttu pitää lyhyenä ja johdantona teemoihin. Kirja on ilmestynyt jo 2007, mutta ei asia ole mihinkään vanhentunut.
Hyvä, että sähköpostin käyttökulttuurista tulee otsikoita. Raivostuttavinta on kahlata sellaisia sähköposteja, joissa ei ole itselle mitään hyödyllistä. Lähettäjä lähettää varmuuden vuoksi kaikille, kun ei osaa rajata vastaanottajajoukkoa. Pitäisi aina miettiä jopa kahteen kertaan ketä viesti koskee ja laittaa vasta sitten viesti menemään. Sähköposti on kuitenkin aina kahdenkeskistä viestintää, vaikka sitä käytetäänkin joukkopostitukseen. On sitten eri asia, jos käyttäjä haluaa sähköpostiinsa mainoskirjeitä/uutiskoosteita tms. Onneksi nykyisin viesteissä on useinkin mahdollisuus kieltää koosteiden lähettäminen.
Työpaikalla tapahtuva spämmäys on pahinta. Kaikki matkatoimistoesitteet pitää varmuuden vuoksi jakaa sähköpostitse kaikille, vaikka niitä ei todellakaan kaikki tarvitse. Toinen yleinen peräänkuulutus on kirja/muu esine kadoksissa ja sitä kuulutetaan sähköpostilistalla esim. otsikolla “Kuka peelo on vienyt?” Toisaalta hyviä massaspämmäyksiä ovat sellaiset kuin “Kakkua tarjolla kahvihuoneessa”, jos sattuu pitämään herkuista. Tarpeetonta postia tulee siis paljon. Jos tästä kertoo massalähettäjälle, vastaus on se, että paina deleteä?!? Ja aikaa postin kahlaukseen ja ahkeraan deleten painamiseen työpäivästäkin sitten todella menee.
Monet pitävät sähköpostin lukuohjelman auki jatkuvasti. Ja aina kun uusi viesti tulee kuuluu mukava kilaus tai pop-up viesti pulpahtaa ruutuun. Työ katkeaa tai ainakin jää vaivaamaan mitähän se viesti koski ja siten häiritsee keskittymistä varsinaiseen työhön. Voisiko sähköpostit lukea kerran tai kaksi päivässä ja muulloin pitää sähköpostin sulki? Pystytkö siihen?
Korvaavina menetelminä “Sähköpostin tappajina” Digitodayn uutisessa oli manittu blogi ja wiki-työkalut ja chat-onlinerupattelut. Blogin ja wikin käyttö on erilaista ja motivoi parempiin suorituksiin. Yhteistoiminta (viittaus sosiaaliseen mediaan) on auttanut, sillä yhteinen keskustelu ja teeman ympärille kehittyvä tietous jäsentyy ja organisoituu mm. wiki-alustalla erittäin hyvin. Sosiaalisessa mediassa tietyn aihepiirin näkökulmasta kaikki osallistujat pääsevät tönäisemään (muokkaamaan) asiaa omalla persoonallisella tavallaan.
Miten hoidetaan matkatoimiston tiedotus sitten? No, esim. matkasihteerin blogilla, jonne tiedotteet laitetaan. Ne, jotka matkustavat ja tarvitsevat tiedotteita tilaavat itselleen blogin RSS-syötteen. RSS-syötteen saa sitten yleensä tulemaan vaikka sähköpostiinsa, eikä RSS-lukijaa silloin tarvita. Jos vaikkapa johtaja miettii viestintäänsä yrityksessään, voisi siinäkin olla blogin mentävä paikka! Ja käyttää sähköpostia sitten vain harkitusti ja kohdennetusti.
Syksyn opetusurakkani alkoi massakurssilla, jolla on noin 270 opiskelijaa. Se on toistaiseksi suurin kurssi, jota olen hoitanut ja vastuullani pitänyt. Kaikki opiskelijat eivät saa kurssia suorittetua, sillä keskeyttämisiä tulee milloin mistäkin syystä. Yliopistossa tämä lienee aika tavallista.
Kyseessä on elektroniikan peruskurssi (6 op), jossa on 12 x 2h luentoja, 11 harjoituskertaa, tietokoneharjoitustyö ja laboratorioharjoitustyö. Kurssin hallinta menee kahtiajakoisesti sillä ns. virallinen hallinta ja tiedot ovat TTY:n ROCK/POP järjestelmässä ja kurssin käytännön hallinta Moodlessa. Tämä jako on ollut (toistaiseksi) toimiva, sillä opetussuunnitelma (kuvaus kurssista), tentit, salivaraukset ja opiskelijan kalenteri hoituvat sitä kautta. Moodlessa voidaan keskittyä oppimisen edistämiseen ja opetus- ja opiskelutyön jäsentämiseen. Lisäksi käytän erillistä PrePost-järjestelmää alkukartoituksen (esitietojen ymmärryksen testaus) tekemiseen.
Olennaista isolla ja miksi ei pienelläkin kurssilla on hyvä suunnittelu ja tarkat pelisäännöt. Suoritusohjeiden ja sääntöjen selventäminen kurssin alussa vähentää merkittävästi kyselyitä. Siltikin kyselyitä tulee aina jonkin verran. Jollakin on aina jotain poikkeavaa. Opiskelijat (vaikkakin vapaassa akateemisessa yliopistossa) pitävät siitä, että opiskelu ja kurssin asiat ovat hyvin ohjeistettu ja jäsennelty. He pitävät siitä, että heille luodaan selkeä tikapuu kohti kurssin tavoitteita. Tikapuu, jossa askelmat ovat riittävän lähekkäin toisiaan.
Koska en voi aikapulan enkä toisaalta kirjan kustantajan takia jakaa luentokalvoja , niin olen tehnyt ruutuvideot luentoesityksistä. Tämä on useimmille opiskelijoille ollut uusi asia, mutta ensimmäisten kyselyjen perusteella he pitävät niitä erinomaisena mahdollisuutena palata luentoon ja lähes poikkeuksetta hyödyllisinä. Ruutuvideoiden teosta onkin jo aikaisempi blogi-merkintä. Kalvoja kuitenkin silti kovasti kaivataan. On kuulemma helpompi arkistoida ja ehkä sitten helpompi lukea niistä tenttiin kuin kirjasta. Kirja on kuitenkin käytännössä kaikkien saatavilla (300 kpl kirjastossa).
Kuvaruutuvideoita olen tehnyt jo muutaman vuoden ajan, mutta parempaa termiä en ole vielä löytänyt tai keksinyt. Kuvaruutuvideo tarkoittaa siis tietokoneen näytön kuvan tapahtumien kaappaamista sopivalla ohjelmalla ja äänen (voice narration) tallentamista sen yhteyteen. Sopivasti tekemällä saadaan siis ikäänkuin videoitua (flash-muotoon yleensä) ruudun tapahtumat ääniselostus tai taustamusiikki mukana. Verkossahan näitä on paljon ja flash-elementtejä on sivuilla paljon markkinointi ja mainostustarkoituksessa. Miksi ei sitten hyötykäytössäkin?!
Luentojani olen tuottanut ja tallentanut paljon. Hyvin suuri osa opiskelijoista on pitänyt siitä, että voivat palata videon/tallenteen kautta opiskeltavaan asiaan. Monet eivät edes pääse luennolle ja heille videot ovat hyvä opiskelun apu. Olen miltei jokakerta kysellyt opiskelijoilta onko heille hyötyä tästä ja valtaosa pitää käytäntöä joko erittäin hyödyllisenä tai kohtuullisen hyödyllisenä. Tarkemmin siitä kuinka itse teen (ilman ns. tuotantotiimiä) tallenteita helpohkosti löytyy artikkelistani, joka julkaistaan Sulautuva opetus 2008 -seminaarin tuotoksena syksyllä 2008.
Mutta hei, siihen nimeen! Kalvovideo, ruutuvideo, … mikä olisi hyvä? Lontoon kielessä on termi Screencast, joka tarkoittaa ruudun jakoa, lähetystä, levittämistä … mutta onko suomenkielistä hyvää termiä? Onhan toisaalta esim. TV-lähetys tai TV-ohjelma…
Kesän aikana tuli hommattua uusi puhelin mallia Nokia E71, jossa on monia sovelluksia. Hankin sen lähinnä sen takia, että saan siihen käyttökelpoisen kalenterin ja numeromuistion. Paperikalenteri joutaisi sitten pois ja numerot pysyisivät hyvin hallinnassa. E71:ssä on kyllä monta muutakin kivaa ominaisuutta, mutta työn kannalta ensiksi mainitut ovat tärkeimmät. Lähtökohtana pidin myös sitä, että vehje synkronoituu kannettavan osoitekirjan ja kalenterin kanssa. Kalenterina käytän Thunderbirdissa olevaa osoitekirjaa ja siihen integroitavaa Lightning-kalenteria. Eli ovat avoimen lähdekoodin sovelluksia.
Tein töitä aika tavalla, mutta nyt homma kuitenkin toimii. Ratkaisu ei ole jokaisen tehtävissä, koska asensin tietenkin omalle palvelimelle Funambol-nimisen synkronointiserverin. Serveri toimii linkkinä puhelimen ja kannettavan ohjelmien välillä. Funambol oli hankala asennettava, koska avoimesta java-koodistaan huolimatta eivät niukat ohjeet ole kovin hyvin tuettuja. Tuki yms. palvelu on nimittäin maksullista, mutta tukea ja ohjelmistoa löytyykin sitten moniin eri laitteisiin.
E71-puhelin keskustelee Funambol-serverin kanssa SyncML-merkkauskielen avulla ja se lähti toimimaan heti, kun vain sain serverin kuntoon. Kannettavan puolelle löysin Thunderbirdiin Funambol-pluginin, jolla saan synkronoitua kalenterin ja halutun osoitekirjan. Synkronointi pitää ainakin toistaiseksi käynnistää ilman automatiikkaa.
Elämä ilman paperista kalenteria on lähtenyt hyvin käyntiin ja toistaiseksi järjestelmä toimii, mikä on tietenkin pääasia.
Arvosanat on annettu ja palaute on saatu. Meni hyvin. Oppijat kokivat aikataulun tiukaksi, olihan 5 opintopisteen kurssi 5 viikossa napakka suoritus. Aikataulu oli tosin viilattavissa ja oppijoiden itsensä päätettävissä kurssin alussa. Heinäkuun alku oli kuitenkin mukava aloitus lomalle ja kurssin lopetukselle. Sopi ainakin opettajalle hyvin, mutta muutamilla oppijoille opiskelu jatkui muilla kesäkursseilla.
XWS tuotti harmaita hiuksia keskeneräisyydellään, mutta sillä kuitenkin pärjättiin ja toimi tarkoitukseensa nähden lopulta ihan hyvin. Tekstin syötössä oli ongelmia, koska monet copy-paste tavalla toivat tekstiä wordista. Tässä tekstieditorin ja wiki-editorin yhteistoiminnassa täytyy olla tarkkana, sillä kaikki word tms. piilokomennot sotkevat erittäin lahjakkaasti wiki-editorin tyylimäärittelyt. Eli vinkkinä tee aina niin, että kirjoitat tekstin vaikka ascii-editoriin (esim. notepad tai wordpad) ja vasta sitten ilman piilotettuja tyylikomentoja tuot tekstin wiki-editoriin. Muotoile teksti vasta sitten wikieditorissa mieluiten käyttäen wiki-syntaksin mukaisia komentoja. Näin toimien saat parhaimman näköisen lopputuloksen.
Parasta oppijoiden mielestä olivat luennot netin kautta. Käytin nettiluentojen pitoon Adobe Connect Prota (ACP), joka toimi hyvin. Jos oppija ei päässyt seuraamaan (yhdessä!) sovittuja luentotunteja, hän sai seurata ne kahden vuorokauden kuluessa äänitteenä ja kirjoittaa niistä korvaavan lyhennelmän. Wiki- ja blogikirjoituksina oppijat vastasivat annettuihin tehtäviin. XWS:n kautta oppijat näkivät toistensa tuotokset ja saivat omiin tuotoksiin apua tai sitten toisenlaisen näkökulman. Heillä oli nimittäin aktiivisuuspisteiden metsästys mahdollista kommentoimalla toistensa kirjoituksia. Alussa kommentointi oli useista tuntunut hieman teennäiseltä, mutta kurssin loppua kohden olleen helpompaa.
Ohjaamallani kesäkurssilla käytetään työtiloja, jotka on luotu Xwiki-sovelluksen avulla. Xwiki on wiki-sovellus, jonka päälle on rakennettu wikin lisäksi monia muita innovatiivisia sovelmia. Opiskelijat olivat jonkin verran epäileväisiä kuinka täysin uusi toimintamalli lähtisi toimimaan perinteisen luennoinnin ja harjoitusten sijaan. Kesäkurssi on nyt yli puolenvälin ja takkuisen alun jälkeen näyttää toimivan hyvin. No, palautetilaisuus viikon päästä kertoo asiasta lisää.
Tarkemmin ottaen käytin siis Xwikin XWS sovellusta, jossa käyttäjät saavat luoda itselleen niin monta työtilaa kuin haluavat. Jokaisessa työtilassa on käytössä seuraavat työkalut: wiki, blog, tiedostot ja kuvagalleria. Lisäksi työtilan avoimuuden ja/tai käyttäjät saa määrätä itse. Voi olla täysin privaattitiloja tai sitten kaikille täysin avoimia ja muokattavissa olevia tiloja. Eli tilojen oikeudet, kuka saa tehdä mitäkin, voi määrätä tilan perustaja itse. Tällä yksinkertaisella perusrungolla voi tarkemmin ajatellen tehdä jo hyvin paljon. Tiedostot-työkalu pitää huolen omista tiedostoista ja kuvagalleria tallettaa kuvat. Tosin kuvat saa wikisuille wysiwyg-editorillakin näppärästi.
Kurssilla käytin työtiloja oppijoiden tuotosten raportointiin. Oppijat rakentavat/kirjoittavat vastauksia oppimistehtäviin tilaansa, johon muilla on ainakin lukuoikeus. Tällöin kaikki pääsevät katsomaan toistensa tuotoksia ja kommentoimaan niitä. Kokemuksena perinteiseen opiskeluun tämä on aivan uusi. Onhan oppijoiden tekemät raportit arvioinnin jälkeen yleensä roskiin joutuneet. Nyt kaikki tuotokset jäävät talteen työtilaan myöhemminkin helposti saataville.
Yhteisöllinen media ja muuttuva markkinointi -kirja on mainio johdatus siihen mitä verkossa yrityksen ja yhteisön näkökulmasta voi tehdä. Kirja keskittyy markkinointiin, mutta ilmiöt, joihin markkinointi verkossa perustuu on yhteisöllisyys ja ihmisten mielenkiinnon herättäminen. Verkossa on jo palveluja, joissa surffaaja otetaan mukaan tekemään juttua, joka liittyy yrityksen toimintaan. Vai mitä sanot palvelusta, jossa voi itse suunnitella T-paidan kuviot. Suunnitteluun osallistuvat muutkin palveluun eksyneet. Jos suunnittelusta tulee hyvä, yritys valmistaa paitoja oikeasti ja myy niitä. Voisi ajatella, että ostajat ovat jo valmiina.
Kirja on kirjoitettu mukavasti luettavalla otteella ja kirjan parissa vierähtääkin helposti tovi. Tässä voi myös ajatella, että surffaaja on oppija, joka koukutetaan mukaan toimintaan, jossa samalla opitaan. Yhteisölliseen mediaan vahvasti liittyvät wiki ja blogityyppiset palvelut ja näiden yhdistelmät luovat uusia mahdollisuuksia opiskella ja järjestää opetusta. Haaste on siinä kuinka järjestää tavoitteellista ja ohjattua oppmista, johon koulutuksessa pyritään.
Kiitokset kirjoittajille Sami Salmenkivelle ja Niko Nymanille.