YLEn Voimala-ohjelmassa (nopeille: nähtävillä vain 10.6.2009 asti) oli hyvää ja ajatuksia herättävää keskustelua sosiaalisen median välineiden, kuten Twitter ja Facebook, kestävyydestä ja vaikuttavuudesta. Haastateltavat toivat esille monia asioita puolesta ja vastaan, mutta nähtiin mahdolliseksi myös yhteiselo uusien välineiden viemän ajan ja vanhenpaan sosiaaliseen kanssakäymiseen kuluvan ajan välillä. Todettiin, että välineet yksipuolistavat viestintää ja tuovat sen nopeammaksi ja hektisemmäksi, mutta välineiden avulla voi pitää yhteyksiä useamman kanssa kuin perinteisin tavoin.

Maailma muuttuu sanotaan. Esille tuli vahva vihjaus suuntaan, että sosiaalinen media on muoti-ilmiö, mutta muoti-ilmiöinä voisi pitää enemmänkin välineitä kuin sosiaalista mediaa itsessään. Verkon ja tekniikan kehityksen myötä välineet vaihtuvat, mutta kanssakäyminen verkon ja tietokoneiden kautta jatkuu. Mieti esimerkiksi miten lankapuhelimelle nyt on käymässä. Tekniset muutokset ovat nopeita, mutta toimintakulttuurimuutokset hitaita. Koetapa ennustaa mitkä verkkovälineet ja -palvelut  ovat vielä, sanotaan,  viiden vuoden päästä käytössä?

Välineissä korostuu näkökulmaisuus eli toimitaanko yksilökeskeisesti vai enemmän ryhmissä ja yhteisöllisesti.  Uutiset ja pinnalle nousevat asiat löytyvät usein yksilöiden ylilyönneistä ja huomionhakuisuudesta. Sosiaalinen media on siis ilmiönä pinnalla. Sosiaalisessa verkottumisessa välineet omalla rajoittuneella tavallaan ovat kuitenkin mainioita ja hyödyllisiä. Oikeasti. Ajattele vaikka Wikipediaa tai kutojien blogi-verkostoa!

Huolestuneita ajatuksia kuultiin käsien käytön vähäisyydestä, kun käytetään vain tietokonetta. Välttämätöntä on tehdä myös käsillä, jotta ruumis ja mieli voivat hyvin. Stressihormoni vähenee oikeasti ulkona liikkumalla vai onko Twittaus? tai Mesetys jo parempi tai edes yhtälainen tapa?

Suosittelen ohjelmaa, vaikka loppua kohden alkoi jo hieman puuduttaa.

Share on Facebook

Tämän vuotisessa ITK-ohjelmassa on monipuolisuutta ja ilmiöpohjaisuutta oikein kunnolla. Teemaseminaareistakaan ei löydä yli muiden nousevaa aihetta, joka veisi huomion muilta. Foorumiohjelma on kirjava, mutta siten tietysti löytyy jokaiselle jotakin. Yksi teema, joka löytyy useista ohjelmaotsikoista ja on taustalla, on sosiaalisuus ja yhdessä tekemisen korostaminen. Mielenkiintoista on nähdä kuinka videoiden ja 3D-maailmojen käyttö näkyy ITK:ssa.

Ohjelman mukaan ITK takaa tänäkin vuonna tuttua positiivista iloista pörinää ja konferenssi atmösfääriä. Hektinen kaksipäiväinen tunnelmakokemus on kohta käsillä ja 20 vuotisen ITK:n juhlailtaohjelma tansseineen nostattaa hien pintaan. Ainakin tanssijoilta.

Share on Facebook

Personal learning environment eli PLE tarkoittaa kullekin tyypillistä ympäristöä, tilaa, tapoja ja menetelmiä, jossa tai joilla opitaan asioita. Käsitteellisesti tästä on alettu puhua enemmän tietokoneistumisen ja verkostoitumisen myötä. Oppimisympäristö on nykyään nimittäin myös tietoverkossa, koska todennäköisesti kaikki käyttävät nykyisin tietokonetta opiskeluun ja oppimiseen. Tietoverkko sisältää tässä käytössä olevan tietokoneen ja kaiken sen mitä sähköisellä tavalla voidaan sinulle tietokoneen kautta esittää. Ratkaisevassa asemassa on tietenkin sinun oma toimintasi. Kuinka paljon haluat, että sinä tai sinun toimintasi on verkossa muiden koettavana, ikuisesti. Tietoverkolla eli tuttavallisesti internetillä on tapana säilöä kaikki mitä laitat verkkoon.

Wikipedian mukaan PLE:n merkittävin historia näyttää sijoittuvan 2000-luvulle. Siellä on määritelty, että PLE:n on oppimisen tavoitteiden asettamista, opimisen hallintaa ja kommunikoimista muiden, jotka ovat samassa oppimisprosessissa, kanssa. Lisäksi PLE muodostuu monista alisysteemeistä, sanotaan. Samaan hengenvetoon otetaan käsite VLE eli Virtual learning environment, mikä viitanne enimmäkseen siis sähköisiin verkossa oleviin järjestelmiin yhdessä. Nämä järjestelmät, mm. facebook, delicious, google ja monet muut mitä voi kuvitella, toimivat sinun omana osaltaan henkilökohtaisena mutta myös yhteisöllisenä ympäristönä, jossa teet tavoitteellista opiskelua ja ennenkaikkea opit asettamiesi tavoitteiden mukaisesti.

PLE on myös sinä itse eli ei kai siitä voi poistaa omaa tapaa opiskella ja oppia, eikä voi lukea pois omaa sosiaalista tapaa kommunikoida muiden kanssa. Kai se PLE on myös fyysinen ympäristö, jossa toimit oma tupa, huone, koulu, tms. paikka, jossa opiskelet. Tässä korostuu siis oppimispaikka, mutta entä sitten, kun paikka on täynnä kamaa eli tietoa ja materiaalia. Miten hallitset kaikkea tuottamaasi sinulle tärkeää oppimismateriaalia. Materiaalia, jonka avulla sinä olet oppinut tai ainakin tuottanut pitääksesi opettajasi tyytyväisenä ja saadaksesi hyviä arvosanoja.

Materiaalin hallinta on osa ns. knowledge management-käsitettä ja PLE:ä. Sähköisten välineiden kuten tietokoneen ja sen ohjelmien kuten wikien, blogien, ePortofolioiden avulla voit paremmin pitää tiedostot järjestyksessä. Mutta silti monilta tuppaa olemaan hävöksissä juuri se kaivattu dokumentti. Tiedon hallintaan ja lähinnä tiedon tehokkaaseen löytämiseen kaivataan tapoja ja menetelmiä. Tai kaivataan tapaa, jolla omaksua uusia tapoja. Kun kaikkea uutta tulee niin nopeasti. Välineitähän meillä on ja uusia verkko on pullollaan. Me ihmiset muutamme  toimintaamme yleisesti ottaen niin kovin hitaasti verrattuna työkalujen kehittymisvauhtiin. Tässäpä haastetta, mutta jatketaan työtä.

PS. Wikipedian artikkelin lopussa on herroja, joiden verkkojutuissa on hauskoja PLE-kaavioita.

Share on Facebook

Tein syksyllä esimerkinomaisen oppaan moodleen ruutuvideona. Muutamat yhteistyötahot kun olivat hyvinkin kiinnostuneita laadukkaista ja helposti käytettävistä oppaista. Ruutuvideon jako eli screencast yleistyy nopeasti, josta esimerkkinä esim. youtubesta löytyvät monet  videot. Youtube videot ovat ainakin toistaiseksi laadullisesti heikkoja, vaikka sinnekin sopivasti tekemällä saadaan käyttökelpoistakin jälkeä.

Opasvideo: Moodlen pääsivu

Share on Facebook

Tein erästä koulutusta varten pienen esityksen wiki-maailmasta. Sivutuotteena syntyi näppärästi pieni ruutuvideoesitys wikisivun luontiprosessista. Kaiken lähdekriittisyyden keskellä wikin lukija voi pureutua siihen mikä on jonkun sivun syntyprosessi. Sivun historia ja keskustelut väittelyineen avaavat lukijalle sitä maailmaa missä kirjoittajat ja kontribuuttorit ovat kirjoitushetkellä. Tällä tavoin voi asennoitua syntyneeseen tietoon ihan eri tavalla ja syntyhistorian tunteminen luo syvyyttä artikkelin tiedon tulkintaankin. Allaoleva video löytyy (laatu heikompi) myös youtubesta esim. hakusanalla ‘wikisivu’.

Wikisivun prosessi

Share on Facebook

…on kirja jota parhaillaan luen. On muuten hyvä kirja! Suosittelen. Lasse Koskela, Jari Koskinen ja Pasi Lankinen kirjoittavat osuvasti viestintään liittyvistä termeistä ja teemoista. Kirja toimii hyvänä tietoteoksena, joka avaa tietoon ja viestintään liittyviä kulttuurisiakin asioita. Kirjoittajat ovat toimineet tai toimivat opettajina ja luennoijina. Kirja avaa hyvin nykyisen yhteiskunnan viestinnällistä tilaa ja

Kirjan sisällys alkaa nykyisen teknisen maailmankuvan hahmottamisesta ja kulkee tiedon hankinnan kautta verkostoihin ja innovaatiotoimintaan. Varsinkin verkosto-osuus osuu ytimeen, sillä siinä on kuvattu kuinka viestintä kutoutuu viimeaikaisen teknologian mahdollistamaan yhteisöllisyyteen ja verkostomaiseen yhdessätekemiseen. Luinkin tuon kappaleen ensin, koska se oli eniten omaa kiinnostukseni aluetta lähinnä.

Kirjan kuvitus on hauska ja kiinnostava. Osuvia huomiota käyttäytymisestämme ja toimintavoistamme. Kirjassa jotenkin vähänlaisesti tekstiä ja asiaa. Voisi kuvitella, että aiheista saisi enemmänkin irti. Ehkä kirja on haluttu pitää lyhyenä ja johdantona teemoihin. Kirja on ilmestynyt jo 2007, mutta ei asia ole mihinkään vanhentunut.

Share on Facebook

Hyvä, että sähköpostin käyttökulttuurista tulee otsikoita. Raivostuttavinta on kahlata sellaisia sähköposteja, joissa ei ole itselle mitään hyödyllistä. Lähettäjä lähettää varmuuden vuoksi kaikille, kun ei osaa rajata vastaanottajajoukkoa. Pitäisi aina miettiä jopa kahteen kertaan ketä viesti koskee ja laittaa vasta sitten viesti menemään. Sähköposti on kuitenkin aina kahdenkeskistä viestintää, vaikka sitä käytetäänkin joukkopostitukseen. On sitten eri asia, jos käyttäjä haluaa sähköpostiinsa mainoskirjeitä/uutiskoosteita tms. Onneksi nykyisin viesteissä on useinkin mahdollisuus kieltää koosteiden lähettäminen.

Työpaikalla tapahtuva spämmäys on pahinta. Kaikki matkatoimistoesitteet pitää varmuuden vuoksi jakaa sähköpostitse kaikille, vaikka niitä ei todellakaan kaikki tarvitse. Toinen yleinen peräänkuulutus on kirja/muu esine kadoksissa ja sitä kuulutetaan sähköpostilistalla esim. otsikolla “Kuka peelo on vienyt?” Toisaalta hyviä massaspämmäyksiä ovat sellaiset kuin “Kakkua tarjolla kahvihuoneessa”, jos sattuu pitämään herkuista. Tarpeetonta postia tulee siis paljon. Jos tästä kertoo massalähettäjälle, vastaus on se, että paina deleteä?!? Ja aikaa postin kahlaukseen ja ahkeraan deleten painamiseen työpäivästäkin sitten todella menee.

Monet pitävät sähköpostin lukuohjelman auki jatkuvasti. Ja aina kun uusi viesti tulee kuuluu mukava kilaus tai pop-up viesti pulpahtaa ruutuun. Työ katkeaa tai ainakin jää vaivaamaan mitähän se viesti koski ja siten häiritsee keskittymistä varsinaiseen työhön. Voisiko sähköpostit lukea kerran tai kaksi päivässä ja muulloin pitää sähköpostin sulki? Pystytkö siihen?

Korvaavina menetelminä “Sähköpostin tappajina” Digitodayn uutisessa oli manittu blogi ja wiki-työkalut ja chat-onlinerupattelut. Blogin ja wikin käyttö on erilaista ja motivoi parempiin suorituksiin. Yhteistoiminta (viittaus sosiaaliseen mediaan) on auttanut, sillä yhteinen keskustelu ja teeman ympärille kehittyvä tietous jäsentyy ja organisoituu mm. wiki-alustalla erittäin hyvin. Sosiaalisessa mediassa tietyn aihepiirin näkökulmasta kaikki osallistujat pääsevät tönäisemään (muokkaamaan) asiaa omalla persoonallisella tavallaan.

Miten hoidetaan matkatoimiston tiedotus sitten? No, esim. matkasihteerin blogilla, jonne tiedotteet laitetaan. Ne, jotka matkustavat ja tarvitsevat tiedotteita tilaavat itselleen blogin RSS-syötteen. RSS-syötteen saa sitten yleensä tulemaan vaikka sähköpostiinsa, eikä RSS-lukijaa silloin tarvita. Jos vaikkapa johtaja miettii viestintäänsä yrityksessään, voisi siinäkin olla blogin mentävä paikka! Ja käyttää sähköpostia sitten vain harkitusti ja kohdennetusti.

Share on Facebook

Syksyn opetusurakkani alkoi massakurssilla, jolla on noin 270 opiskelijaa. Se on toistaiseksi suurin kurssi, jota olen hoitanut ja vastuullani pitänyt. Kaikki opiskelijat eivät saa kurssia suorittetua, sillä keskeyttämisiä tulee milloin mistäkin syystä. Yliopistossa tämä lienee aika tavallista.

Kyseessä on elektroniikan peruskurssi (6 op), jossa on 12 x 2h luentoja, 11 harjoituskertaa, tietokoneharjoitustyö ja laboratorioharjoitustyö. Kurssin hallinta menee kahtiajakoisesti sillä ns. virallinen hallinta ja tiedot ovat TTY:n ROCK/POP järjestelmässä ja kurssin käytännön hallinta Moodlessa. Tämä jako on ollut (toistaiseksi) toimiva, sillä opetussuunnitelma (kuvaus kurssista), tentit, salivaraukset ja opiskelijan kalenteri hoituvat sitä kautta. Moodlessa voidaan keskittyä oppimisen edistämiseen ja opetus- ja opiskelutyön jäsentämiseen. Lisäksi käytän erillistä PrePost-järjestelmää alkukartoituksen (esitietojen ymmärryksen testaus) tekemiseen.

Olennaista isolla ja miksi ei pienelläkin kurssilla on hyvä suunnittelu ja tarkat pelisäännöt. Suoritusohjeiden ja sääntöjen selventäminen kurssin alussa vähentää merkittävästi kyselyitä. Siltikin kyselyitä tulee aina jonkin verran. Jollakin on aina jotain poikkeavaa. Opiskelijat (vaikkakin vapaassa akateemisessa yliopistossa) pitävät siitä, että opiskelu ja kurssin asiat ovat hyvin ohjeistettu ja jäsennelty. He pitävät siitä, että heille luodaan selkeä tikapuu kohti kurssin tavoitteita. Tikapuu, jossa askelmat ovat riittävän lähekkäin toisiaan.

Koska en voi aikapulan enkä toisaalta kirjan kustantajan takia jakaa luentokalvoja , niin olen tehnyt ruutuvideot luentoesityksistä. Tämä on useimmille opiskelijoille ollut uusi asia, mutta ensimmäisten kyselyjen perusteella he pitävät niitä erinomaisena mahdollisuutena palata luentoon ja lähes poikkeuksetta hyödyllisinä. Ruutuvideoiden teosta onkin jo aikaisempi blogi-merkintä. Kalvoja kuitenkin silti kovasti kaivataan. On kuulemma helpompi arkistoida ja ehkä sitten helpompi lukea niistä tenttiin kuin kirjasta. Kirja on kuitenkin käytännössä kaikkien saatavilla (300 kpl kirjastossa).

Share on Facebook

Kuvaruutuvideoita olen tehnyt jo muutaman vuoden ajan, mutta parempaa termiä en ole vielä löytänyt tai keksinyt. Kuvaruutuvideo tarkoittaa siis tietokoneen näytön kuvan tapahtumien kaappaamista sopivalla ohjelmalla ja äänen (voice narration) tallentamista sen yhteyteen. Sopivasti tekemällä saadaan siis ikäänkuin videoitua (flash-muotoon yleensä) ruudun tapahtumat ääniselostus tai taustamusiikki mukana. Verkossahan näitä on paljon ja flash-elementtejä on sivuilla paljon markkinointi ja mainostustarkoituksessa. Miksi ei sitten hyötykäytössäkin?!

Luentojani olen tuottanut ja tallentanut paljon. Hyvin suuri osa opiskelijoista on pitänyt siitä, että voivat palata videon/tallenteen kautta opiskeltavaan asiaan. Monet eivät edes pääse luennolle ja heille videot ovat hyvä opiskelun apu. Olen miltei jokakerta kysellyt opiskelijoilta onko heille hyötyä tästä ja valtaosa pitää käytäntöä joko erittäin hyödyllisenä tai kohtuullisen hyödyllisenä. Tarkemmin siitä kuinka itse teen (ilman  ns. tuotantotiimiä) tallenteita helpohkosti löytyy artikkelistani, joka julkaistaan Sulautuva opetus 2008 -seminaarin tuotoksena syksyllä 2008.

Mutta hei, siihen nimeen! Kalvovideo, ruutuvideo, … mikä olisi hyvä? Lontoon kielessä on termi Screencast, joka tarkoittaa ruudun jakoa, lähetystä, levittämistä … mutta onko suomenkielistä hyvää termiä? Onhan toisaalta esim. TV-lähetys tai TV-ohjelma…

Share on Facebook

Kesän aikana tuli hommattua uusi puhelin mallia Nokia E71, jossa on monia sovelluksia. Hankin sen lähinnä sen takia, että saan siihen käyttökelpoisen kalenterin ja numeromuistion. Paperikalenteri joutaisi sitten pois ja numerot pysyisivät hyvin hallinnassa. E71:ssä on kyllä monta muutakin kivaa ominaisuutta, mutta työn kannalta ensiksi mainitut ovat tärkeimmät. Lähtökohtana pidin myös sitä, että vehje synkronoituu kannettavan osoitekirjan ja kalenterin kanssa. Kalenterina käytän Thunderbirdissa olevaa osoitekirjaa ja siihen integroitavaa Lightning-kalenteria. Eli ovat avoimen lähdekoodin sovelluksia.

Tein töitä aika tavalla, mutta nyt homma kuitenkin toimii. Ratkaisu ei ole jokaisen tehtävissä, koska asensin tietenkin omalle palvelimelle Funambol-nimisen synkronointiserverin. Serveri toimii linkkinä puhelimen ja kannettavan ohjelmien välillä. Funambol oli hankala asennettava, koska avoimesta java-koodistaan huolimatta eivät niukat ohjeet ole kovin hyvin tuettuja. Tuki yms. palvelu on nimittäin maksullista, mutta tukea ja ohjelmistoa löytyykin sitten moniin eri laitteisiin.

E71-puhelin keskustelee Funambol-serverin kanssa SyncML-merkkauskielen avulla ja se lähti toimimaan heti, kun vain sain serverin kuntoon. Kannettavan puolelle löysin Thunderbirdiin Funambol-pluginin, jolla saan synkronoitua kalenterin ja halutun osoitekirjan. Synkronointi pitää ainakin toistaiseksi käynnistää ilman automatiikkaa.

Elämä ilman paperista kalenteria on lähtenyt hyvin käyntiin ja toistaiseksi järjestelmä toimii, mikä on tietenkin pääasia.

Share on Facebook